Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ei ollenkaan mitään lamppua tarvita. Silloin Helena jätti lampun sytyttämättä ja meni istumaan hänen viereensä pöydän ääreen. Sillä heillähän oli vaan yksi kirja. Ja tiesi kuitenkin koko ajan, ettei hänen niin olisi pitänyt tehdä. Tunti alkoi. He lukivat Dumas'n romaania.
Oliko hän sen vuoksi hullu? Sen voi Ullqvist itse tarvita lopulta, juotuansa itsensä kuoliaaksi. Sanooko hän niin, Stenbergska noh, haalatkaa tänne puolikorttelia. Ei! Oh, hän antaa kai puhua kanssansa, kas tässä, se on, sieluni kautta, ämmän kirkkohame, veljesten kesken, viina-ankkurin arvoinen. Rouvani akka tutki esinettä oh, kaksi kannua puhdistamatonta voi Ullqvist saada.
Kovin pahasti kuuluu Tuokko sanoneen. No mitenkä? Ettei heillä tarvita niin viisaita kerjäläisiä kuin Arolan tytöt, selitti Liisa. Kovinpa on sanonut tuhmasti, moitti Viija.
Voi huomata, että tämä kieli on pitkällisen käytännön kautta käynyt perin notkeaksi ajatusten ilmituojaksi. Vaunuun astuessaan lausuvat usiammat matkustajat tervehdyksen ja samoin hyvästit sieltä poistuessaan. Tutut ja tuntemattomat ovat pian hauskassa keskustelussa toistensa kanssa; ei sen alkamiseen mitään juhlallisia esittelyjä tarvita.
Matkaa varten tämän maapallon ympäri ei tarvita tulkkia eikä opasta, sillä kaikkialla puhutaan samaa kieltä, kuinka paljon Pootu muuten eroaakin muista valtioista ja ruhtinaskunnista tapojen ja tottumusten puolesta.
Minäkö? ihmettelee Sakris, ja hänen suunsa menee iloiseen ja leveään nauruun. Hän vakuuttaa: Se ei ole mikään konsti. Ei työssä niin paljon voimia tarvita, vaan konstit ne auttaa. Ja minulla on sellaiset konstit, että ... niin kuin ei mitään vain... Siis olkoon sekin asia selvä. Mutta vielä kysyy Mikko, milloin koiratarha tulisi valmiiksi. Sakris pohtii ja arvelee. Hän lukee päiviä ja puita...
Ei tarvita! Näen, mikä hän on nimeltä. Hän on Nils Lykke. Kuinka? Tunteeko hän minut? Olisiko Lucia ? Tietäisikö hän ? Hiljaa! Hän ei tiedä mitään. Minä tiesin sen; sen näköinen täytyi Nils Lykken olla! No niin, Elina Gyldenlöve; te arvasitte oikein.
Kristus antaa hänet minulle eikä ikinä enää eroita meitä." Petronius rupesi astelemaan edestakaisin atriumin permannolla, ja hänen kasvoillensa nousi pettymyksen ja kärsimättömyyden ilme. "Siihen ei tarvita teidän Kristuksenne apua," virkkoi hän vihdoin. Vinitius hymähti surumielisesti ja vastasi: "Ei, rakkaani, mutta sinä et tahdo sitä ymmärtää." "En tahdo enkä voi, sanoi Petronius.
Ei hän sitä kuitenkaan pehtorille sanonut. No minkätähden se pehtori lähtee pois tästä talosta? kysyi hän siihen sijaan. Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja minä tulen Lapinlahden kirkonkylään. Ei taideta tarvita täällä omassa kirkonkylässä semmoista tiennäyttäjää ? sanoi Matti. Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie Rautako tie?
Joka tuo emäntä hoitaa niin hyvästi tuon miehensä, vaikka se on noin huono, ja tulisi hyvin pahoilleen, jos tuon heittiön valeet leviäisivät ympäri pitäjätä... Tokko se piika on älynnyt tuoda sianlihaakaan pöytään. Ei tässä tarvita mitään, sanoi lääkäri vähän kärsimättömänä Piatan rupatuksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät