Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ja eikö pakanuuden synkäst' yöstä, Jään, lunten keskeltä ja hengen yön, Se valoon noussut Luojan johdannasta Ja kautta oman tarmon, toimen, työn? Miks sammuisi siis nytkään toivon tähti? Miks vapistais? Ei! Pystöhön taas päät! Päät pystöön, sankar'-mieli joka rintaan, Jos vaikka tulkoot mitkä turman säät! Päät pystöön!
Jo ympyräksi kantelon kaartuu laidat, Ei kulmaa jää, ei liittoa siinä näy; Alaisimelle ahkeran innon hän jo Tulesta nostain sen, taetyöhön käy: Pihdillä tarkkuuden piteleepi kultaa Ja tarmon taidokkaan vasaralla lyö Ja huokaamatta, taukoamatta takoo, Jott' ei ois kesken työnsä, kun päättyy yö.
Useimmat vangeista olivat käyneet kokonaan voimattomiksi pakkotyön ja linnan ulkovarustuksissa istumisen kauhut olivat vieneet heiltä kaiken tarmon; he odottivat vielä helpompia päiviä. Kokemattomat luulivat, ettei moista helvetin piinaa saata kestää kuin vuosi tai pari, jonka tähden päättivät kaikin voiminsa kestää kärsimykset.
Synkältä kyllä tulevaisuus kangasti, mutta jos suomalaiset itse pysyvät rehellisinä suomalaisina, eivätkä itseään unohda, niin, "viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi". Yksimielisiä oltiin siinä, että nykyinen tila asettaa suurempia vaatimuksia kansan kehitykselle ylipäänsä, mutta etenkin sen siveellisen tarmon kasvattamiselle. Saavuttiin Mattilan rantaan ja noustiin maalle.
Kansan tarmon, alamaistensa luontaisen sävyn, heidän itsetuntonsa, tahtoo hän heikontaa, lahmata, poisjuurittaa, voidakseen heitä mukavasti hallita. Hän tahtoo hävittää sisimmän ytimen heidän omituisuuttaan, tietysti aikeessa parantaa heidän onneaan. Hän tahtoo heidät tyhjään-raukaista, jotta heistä tulisi jotakin, toista jotakin. O, jos hänen aikeensa on hyvä, niin onhan se harhaan johdettu!
Tuli niin kova halu pian, pian toteuttaa tulevaisuus ja siten päästä lyömään pirstaleiksi myös nämä nykyisyyden mitättömät, ilkeästi kalvavat ristiriidat. Pois täältä! Pois suuriin voiman ja tarmon ponnistuksiin!
KULLERVO (ikäänkuin itsekseen). Voittaja tämäkö voitto! Lahon pökkelön kumosin, Jolt' oli aika tarmon syönyt, Minä, kuin kavala rosvo, Uniset manalle muutin. Sekö kunniatekoni, Sekö kiihkojeni kukka! Minä äsken jännitetty Olin, kuin vireessä jousi, Joka saalista himosi. Jousi laukesi, Saalis sortui, Jänne veltoksi valahti.
E ei, aikaa hänellä kyllä oli; hän oli myöskin alkanut lihota ja näytti leveämmältä. Entisen tarmon kärki oli ikäänkuin, tylpennyt, ja milloin hän ei vieraiden tai liiketuttavainsa parissa säilyttänyt entistä terävyyttään ja vilkkauttaan, oli hänen kasvoissaan jonkinlainen ikävystyneen ilme, joka helposti muuttui kärtyisäksi.
Meillä on huoneemme ja taltemme liika hyvin lukossa; sen tähden he mielellään tahtoisivat meitä hulhavaan ajaa tulella ja tulipalolla. EGMONT. Kaiken avun toivossa saatte olla. Toimenpiteisiin on ryhdytty, joilla koetaan tarmon takaa vaimentaa tuota vammaa. Ponnistakaa jäykästi sitä muukalaista oppia vastaan elkääkä luulko, että etuoikeuksia vahvistetaan kapinalla! Pysykää kotona!
Sun kauneutes mun hempeäks on tehnyt Ja miehen tarmon povestani vienyt. BENVOLIO. Oi, Romeo! Mercutio on kuollut! Ylevä henkens' ylös pilviin nousi, Ja liian varhain halvaks katsoi maan. ROMEO. Tuo yksi turma muita mukanaan: Viel' uutta tulee; tää ol' alku vaan. BENVOLIO. Tuoss' on hän taas, se raivopäinen Tybalt. ROMEO. Elossako? ja voiton-riemukkaana? Ja surmattuna on Mercutio!
Päivän Sana
Muut Etsivät