Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ilmari kansalle: Tuolla Pohjolan perillä, Vaaran vaskisen povessa, Siellä käy kumisten sampo, Aina työssä ja tulessa. Siinä vahva on varasto Koko kansan kuontaloksi, Jos on Suomessa sopua Siitä kehrätä keriä, Jollei heimojen kateus Viritä vihoja maassa. Pojat, pohjan ja etelän, Karjalan ja jäämin joukot! Kahmaiskaamme kaikki tarmo Ehjän onnemme teoksi!
Toisilta naisilta loppui tarmo ja tahto ja voima lyyhistyi luttuun kun märkä rukkanen. Mutta leskellä kasvoi nyt voima ja päättäväisyys vaaran ja vastustuksen takia ja hän otti komannon käsiinsä. Hermostunut herra lähetettiin komantosillalle, vaan hän palasi yhtä huonolla menestyksellä. Tuli sitten ylioppilaan vuoro.
Siis käyköön kuinka käyneekin, mä lähden ulapalle, ja jos mä voin, niin riemuiten mä näytän maailmalle, ett' tarmo voittaa vastukset ja into kunnon antaa ja pursi pienen pienikin voi joskus kau'as kantaa.
Viinasta köyhyys karttuupi Ja kerjäläisten luku; Kuntansa apuun turvaapi Niin monen juopon suku. Viinall' on kylät poltettu Ja toiset hävitetty, Viinalla kansa turmeltu, Sen tarmo tylsytetty. Ei viina kelpaa ruuaksi, Ei vaatteeks pitää yllä, Ei myöskään muuksi tarpeeksi; Sit' ilman elää kyllä. Viinassa ain' on kirous, Se kun on viljan turma.
ajanut ois se, heti kuin he pääsi, palaamaan elontielleen entiselle; mut harvinaist' on moinen tahdon tarmo. Sanojen näiden kautta, jos ne olet tajunnut oikein, murtuu mielipide, mi muuten vaivannut sua usein oisi. Mut toinen ahdinko nyt tiesi sulkee niin eessä silmäis, ettet pääse siitä omilla voimillas, vaan ennen väsyt.
Kun taas lukukausi alkoi, lähdin minä yliopistoon. Toisenlainen into, toisenlainen halu ja tarmo oli minulla nyt kuin ensimäisellä lukukaudella. Poissa oliwat nyt entinen kylmyys, alakuloisuus, kuulemattomuus ja yhtäkaikkisuus, ja oppiminen alkoi käydä entistä rataa. Eipä kauan wiipynyt, ennenkuin oppitowerini alkoiwat kummastukseksensa hawaita minussa taas muutoksen tapahtuneen.
En hajoittaa voi Baalin temppeliä, Vaan pappein julkeuden ehkäisen; Sen lupaan sulle Jahven nimessä. Siis nouse! Voimakasta kättäsi Me tarvitsemme! ASARIA. Jalo kuningas! Lamaiset kädet tarmo jännittää, Ja vankkana on polvet väsyneet, Jos jatkat lupaamatas alkua. Ken on tuo mies? Ja mitä tahtoi hän? AHAB. Kaks kysymystä, ja niin kiivaasti! ISEBEL. Ken oli hän?
Moni kuuluis kyllä rohkeahan rotuus, jos ois tarmo ilmituoda aina tosin totuus, minkä tietää tunto, tahto, vaikka pettää elon vahto. Epä-usko, tiedon alku, tietäjän on voima. Turhaan häntä hälyyttävät, kiitos sekä soima. Etsii mahdit maankin alta epäilyksen kaikkivalta. Oli kerran pikkuinen kaupunki ja kaupungiss' oli kirkko, mut huipussa kirkon tornin tuon oli kirkas, kiiltävä nirkko.
On mennyt mielistä tarmo ja kunto, on parhaillakin vain tyhjyyden tunto, he toisaalle pyrkivät, toisaalle mennen, he uutehen uskovat, ollen kuin ennen, he tahtovat hyvää ja tekevät pahaa, he ihannetta itkevät, palvoen rahaa, myös ne, jotka kauneimmin soittavat suuta, eivät elämässä tunnusta sukua muuta kuin virkaura-veljen ja rahamies-langon, ja siskon siivillä yöllisen »tangon». Ei sankari uskalla olla kukaan, siks kaikki käy vanhan ja totutun mukaan!
KITKA. Mutta päätä tarvitsemme, Rohkeata, urhollista, Jolle selvä on uramme, Selvä yhteinen etumme; Joll' on tahto, taito, tarmo Läpi pulmien pujota. Hänessä omat halumme Meille vasta selviävät. Kullervo Kalervon poika, Nouse joukon johtajaksi! KAIKKI. Joukon johtajaksi nouse! KULLERVO. Minäkö joukon johtajaksi! Toivotteko? Tahdotteko? KAIKKI. Johtajaksi! Johtajaksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät