United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onpa kyllältä pahoja muistoja, jotka tunkevat päälleni." Hän hymyili onnellisena kuin lapsi. Tyttö seisoi murheellisena pää nyökällänsä. "Ja sitte tarjosin minä teille lasillisen viiniä eikö niin? Minä muistan sen varsin hyvin. Kas, tässä on sherryä. Voimmehan tehdä nyt kuin silloinkin." Hän otti karahvin vapisevaan käteensä ja kaatoi viiniä kristallilasiin. Se säkenöi kuin sulattu kulta.
Hänen seurassaan oli eräs nuori lady häneen verraten vanhanpuolinen melkein kahdenkymmenen vuotinen, sanoisin. Hänen nimensä oli Miss Mills, ja Dora sanoi häntä Juliaksi. Hän oli Doran paras ystävä. Onnellinen Miss Mills! Jip oli siellä, ja Jip yritti taas haukkumaan minua. Kun tarjosin kukkakimppuani Doralle, kiristi se hampaitansa mustasukkaisuudesta. Hyvällä syyllä.
Samalla otin esille whiskypullon, jonka edellisenä päivänä olin Jesupin kylästä ostanut. Otin siitä ensin itse aimo kulauksen rohkeuttani lisätäkseni ja tarjosin sen sitten mustille tovereillenikin, jotka suuresti mielissään sen ottivat. Melkein tyhjänä sain sen heiltä takaisin, mutta lohdutin itseäni ja heitä sillä, että oli se mukana vielä toinenkin. Sitten noustiin ja lähdettiin.
'Kuinka niin? kysyin minä hämmästyneenä ja wähän säikähtyneenä. 'Te ette suo niin paljoa hywää turwattomalle neidille, että ojentaisitte hänelle käsiwartenne', sanoi Wendla. 'Oh! Eikö sen suurempaa nuhdetta? sanoin ja tarjosin hänelle käsiwarteni. Hän tarttui siihen ja niin lähdimme yhdessä; olisinpa suonut silloin olewamme kahden kaikkiansa.
Kun sitten tarjosin heille heidän pelastettuja rahojansa takaisin, arvelivat he, että kyllä minä ne olin itse hyvin ansainnut, eivätkä millään tahtoneet vastaanottaa.
"No!" lausui hän, vastaan-ottaen kättäni, jota tarjosin, auttaakseni häntä ristikolta, ja katsellen totisesti kasvoihini, "te tiedätte, ettette epäilisi minua, jos olisin täysikokoinen nainen!" Minä tunsin, että oli paljon perää näissä sanoissa; ja minä melkein häpesin itseäni.
»Parempi olisi, jos antaisit kantamuksesi minulle», ehdotti hän jo ainakin yhdeksännen kerran siitä lähtien kuin olimme Rannoch-järven rannalla eronneet oppaastamme. »Kyllä tämä menee, kiitoksia vain», vastasin jäätävän kylmästi. Alan sävähti tulipunaiseksi. »Viimeisen kerran nyt tarjosin», tiuskasi hän. »Ei minunkaan kärsivällisyyteni loppumaton ole.»
Minä jatkoin sillä, että nopeammin ja yhä nopeammin tarjosin viiniä ja ehtimiseen nousin ylös, korkkiruuvi kädessä, avaamaan enemmän pulloja aikaa ennen, kuin niitä tarvittiin. Minä esittelin Steerforth'in maljaa. Minä sanoin, että hän oli minun kalliin ystäväni, lapsuuteni suojelia ja nuoruuteni kumppani. Minä sanoin, että minua ihastutti esitellä hänen maljaansa.
Minun oli jo ennakolta annettu tietää, että minut viedään ensin Frankfurt an der Oderiin ja sieltä muitten sotavankien kanssa Franskaan. Minä tarjosin ihan vilpittömästä sydämestäni kunniasanani sen päälle, ett'en enää milloinkaan, jos vapaaksi pääsen, kanna aseita hänen majesteetiansa Franskan keisaria vastaan.
Minä otin ne häneltä syvän alakuloisuuden tunteella, ja nähden semmoisia lauseita kirjeitten alussa, kuin: "0ma, kallis Dorani", "Hartaasti rakastettu enkelini", "Ijäti lemmitty" ja samanlaisia, punehduin kovasti ja painoin alas pääni. "Ei, kiitoksia!" vastasi Mr. Spenlow kylmästi, kun minä koneentapaisesti tarjosin näitä takaisin hänelle. "Minä en tahdo ryöstää niitä teiltä.