Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Näin vaan urhean miehen tukalan aseman, vihastuin kimppuun kävijöiden epäritarillisuudesta, sotia kolme yhtä vastaan ja tarjosin hänelle apuani, jota en luule että itse ylimaaherrakaan olisi häneltä kieltänyt, jos hän olisi minun asemassani ollut. Mutta mitä pahaa oli hän sitten oikeastaan tehnyt?"
Pakinoituani heille kaikellaista, mitä päähän päälähti, tarjosin heille tupakkaa ja whiskyä, joka ukoille näytti erittäin tervetulleelta lahjalta ja poisti heistä lopunkin epäilyksen, jos sitä lienee heillä ollutkaan.
Sanokaahan mikä sen nyt saa elpymään. Tahdotteko enemmän rahaa?» »Viisi shillinkiä lisää», vastasi hän. »Sillä on asia autettu.» Mietin hetkisen ja tarjosin sitten kaksi, jotka hän ahnaasti otti vastaan selittäen että hänen kielitaitonsa heti elpyi »onneksi», sanoi hän, mutta minä luulen että se paremminkin oli onnettomuudeksi.
He ottivat minut laivaan, ja kerroin heille kadottaneeni suurimman osan tavaroistani ja kaikki rahani, ainoastaan jalokivikoristeeni olin saanut pelastetuksi. Tarjosin kapteenille koristeita palkaksi, koska hän oli minut pelastanut, mutta hän ei ottanut mitään vastaan. Onnellisesti saavuin siten taas kotiini. Koristeeni jaoin perheeni ja ystävieni kesken ja köyhille lahjoitin suuria summia.
Mahdollista, että kaikessa siinä, mitä olette kuullut, on totta; mutta syitä te ette tunne. Seitsentoista-vuotiaana junkkerina alotin minä iloisen elämäni. Olen elänyt kuudettatoista vuotta sen jälkeen. Kevyet naiset lahjoittivat minulle, mitä toivoin, jo ennenkuin toiveeni oli kehittynyt pyynnöksi; ja avoimin käsin he ottivat vastaan mitä heille tarjosin.
Minä arvelin hänen tulleen luokseni, että saisi hampaihinsa jonkun sikarin, joista hän piti hyvin paljo. Sen vuoksi avasinkin koteloni, tarjosin hänelle tupakan ja pyysin istumaan. Hän istahti, purasi poikki sikarin hienomman pään ja syläistä töpsäytti sen vuoteelleni. Minä pudistin sikarimurusen peitteeltä lattialle.
Saatoin jo aavistaa, että Pietari Kanslerilla oli sormensa pelissä. Hain hänet käsiini, ja tarjosin apuani hänelle; hän tunsi minut ennestään, kuten tiedätte. Hän tiesi, että minuun saattoi luottaa, ja sitten hän lähetti minut tänne. Niin, niin, hän lähetti teidät tänne, että te ? Inger-rouva,
Mene, minä tahdon olla yksin! Babette meni. Sieltäpäinkö nyt tuuli puhaltaa? mutisi hän mennessään. No, pieni riita silloin tällöin tuottaa vain vaihtelua. Mutta olenpa talonpoikaispiika, ellen saa vastakäskyä tunnin kuluessa... Nyt jo? Vai niin. Kello soi. Babette, ottiko kreivi vaununi? Otti, teidän armonne. Hän oli tosiaankin siksi hävytön. Minä hänelle ne tarjosin.
Minä tarjosin hänelle tuolin, joka siihen aikaan pidettiin erinomaisena kohteliaisuutena vieraan puolelta. Mutta hän oli liian mahtava mies istuakseen sellaisten vähäpätöisten vierasten kanssa, kuin Ransome ja minä. Hän aikoi juuri poistua huoneesta, kun minä kutsuin hänet takaisin kysyäkseni tunsiko, hän Mr Rankeilloria. »Aivan hyvin», sanoi hän. »Hän on erittäin kunniallinen mies.
Minä tunnen niin mainion sopivan ja mutaisen paikan joessa! Tohtori seisoi oven ulkopuolella kun asiamies kävi ohitse. No, pianpa hän toiveenne täyttikin! huusi hän. Teidän olisi ennemmin pitänyt syödä aamiaista minun luonani, kun tarjosin sitä teille! Asiamies nosti ainoastaan hattuansa ja jatkoi matkaa raivoissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät