Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Tohtorin ystävällisistä sanoista kuului sellainen varmuus, ettei siinä tuntunut olevan tinkimisen varaa: Tapanin pää painui alas ja äänetönnä, huuliansa puristaen hän sitä hieman nyökytti. Viimein hän pyyhkäsi nenäliinallaan silmiään, nosti päätään ja kääntyi kysymään: "Mitä minä olisin maksava?" Tapanin sanoissa kuului surullinen värähdys, joka ei jäänyt tohtorilta huomaamatta.
Mutta viimein loppuivat puolat Tapanin likimmäiseltä kutojalta, joten hän nousi istuimeltaan ja hieman pois käskevällä tavalla silmäsi Tapania, päästäkseen puolarukkinsa lähelle. Tapani tekeytyi leikilliseksi ja naurusuussa kysyi: "Enkö minä saisi tehdä puolia, kun tässä talossa ei näytä muutakaan työtä annettavan." "No, kissa vieköön!
Tyynenä pyhä-aamuna kuuluu Yli-Tuomosta kanteleen soitto, kuuluu Tapanin ehjä ja voimakas ääni... Nauraen unissaan kuiskasi Josu: "
Tapanin nähtyään emännän suuret silmät leimahtivat häneen iloisesti ja hän sanoi: "Vai te sitä olette se Korpelan seppä, Harjulan Marian mies, kuten tää insinööri kertoo. Olette niin poikamiehen näköinen, partaakin ilman, haimenia vasta..." "Tuskinpa sitä niin suurta lahjaa kuin partaa saanenkaan."
Mutta kuu Tapanin kuva aina selvemmin sydämeeni kuvausi, ja kun vihdoin huomasin, mille uralle hänen elämänsä kääntyi, päätin minäkin viettää loput päiviäni samoin ja saman katon alla, kuin hänki. Mutta" sanoi hän säikähtäen "eihän minun sitä pitänyt kertoa. Muista, Kyösti, ettet virka näistä enempi. "Niin kun olimme Järvimaan takalolla, huomasin, miten vaikeasti kävi nuoren isännän työn teko.
"Se on totta", virkkoi Sofia lisäten itsekseen, "varsinki jos autetut ovat auliita korvaamaan vaivamme". Sitten hän, hetken mietittyään, virkkoi, "voithan mennä apuun". Tapanin silmissä ilmestyi suuri tyytyväisyys, jonka Sofia katsoi tarpeelliseksi pitää kohtuuden rajoissa lisäämällä: "minä tulen mukaan". Arvoisa pariskunta astui nyt sisälle lisäämään vaatteita ylleen.
Viimein hän puistalti päätään ja vakavalla tavalla sanoi: "Jos se on hyvää, niin se on niin hyvää, että minä en tunne kolmeakaan kirjainta." "Hm, sitä en minä kummastele", sanoi Maria hymyillen ja istui Tapanin viereen tuolin nurkalle. "Käsiala on kaikilla ihmisillä siksi omalaisena, että ensinnä nähdessään ennen näkemätöntä käsialaa joutuu hieman ymmälle.
Minä tulinkin Kreetan ja Tapanin kanssa. Niin äitisikin sitte minulle kertoi, kun ihmettelin, ettei sinua kuulunut. Minä käynkin aina kirkossa heidän kanssaan. He taitavatkin käydä siellä useammin? Niinpä käyvät. Sitä minäkin arvelin! Kuule Johanna, ethän ole suuttunut minulle siitä, että tulin tänään tänne? En ... kuinka minä siitä...?
Tapani ei tähän virkkanut mitään, istui vaan kuin tuomittu ja katseli maahan. Tunsi että on paras pysyä äänettömänä. Tapanin äänettömyys ei kuitenkaan Dampbellia lepyttänyt, hän vaan yhä puhki katsellen syvillä kiiluvilla silmillään kuin mato mättäästä ja matki Tapanin sanoja: "Väärään sanoivat menevän... Lähtivät kesken pois... Ne ovat päällikön sanoja ne!"
Rättäri meni nyt tuvan akkunan edustalle ja käski Tapanin lähteä hakemaan avainta tai käydä tirkkoja sepältä. "Me vartioimme sill'aikaa ovea", lisäsi hän. Sofian haukkuessa häntä, lähti hän matkalle ja palasi jonkun ajan kuluttua tirkkojen kanssa, jotka oli käynyt Leiviskän Sakarilta noutamassa. "Kaunis kunnia!" huusi Sofia. "Isä jättää poikansa oikeuden valtaan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät