Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hetkisen perästä hän tuli takaisin taluttaen nuorta, kaunista miestä kädestä. Hän oli puettu kaupunkilaispukuun, mutta viulunhuotra oli hänellä selässä, niinkuin Torgerilla ennen aikaan. Isäsi on niin huonona, kuiskutti Kari, en oikein tiedä tunteeko hän meitä nyt vaan istupas jakkaralle, Jon, ja soita hänelle mitä parasta taidat, niin hän kenties sammuu rauhassa.
Gammelbackan väki näki usein uuden isännän kävelemässä talon ikivanhojen puiden keskellä pikku Mariaa taluttaen ja Jaakko sylissä. Näkivätpä hänet joskus kyyneleitä vuodattamassa, surkutellen häntä mutta voimatta lohdutusta antaa. Vähitellen nöyrtyi hän kohtalon iskun alle, ja nyt oli majuri jo pari vuotta ollut uusissa naimisissa Elsa Katarina Ulfsparren kanssa.
Entinen Pujoniemi meni kirkkoon metsäistä jalkapolkua, taluttaen yhdeksän vanhaa poikaansa käsikynästä. Hän kulki jalkasin, sillä takamaalle tehtiin vasta viime nälkävuosina maantie. Keväinen sunnuntai-aamu! nämät sanat ovat minusta sisältäneet yleiskäsitteen kaikesta siitä, mikä luonnossa on juhlallista ja ylevää.
Jos setä on niin mieltynyt näihin vaivaisiin puunrunkoihin, jotka seistä sojottavat kuin talonpojat saarnatuolin ympärillä, niin ei liene mahdotonta toimittaa tänne metsäkauriitakaan, sanoi kreivi Bernhard huolettomalla äänellä kulkiessaan aivan heidän jäljessään sisartaan taluttaen.
Eerikki puristi hänen kättään ja katseli häntä riemusta loistavin silmin. Selitän sen heti, sanoi Vanloo ja lähti huoneesta. Minä en käsitä häntä, sanoi Aadolf levottomana Eerikille, mutta minut on vallannut aavistus... Joka ei petäkään... Ei! Mutta ole huoleti ... malta mielesi! Sinua kohtaa odottamaton ilo. Ovi aukeni taasen. Vanloo astui sisään taluttaen kahta naista.
Sali oli uhkeasti valaistuna, ja kaikki siellä olevat henkilöt katselivat oveen päin, josta eversti taluttaen Emiliaa tuli sisälle. Emilia sittemmin sanoi minulle, että hänen sisään tullessaan kaikki meni mustiin, niin ett'ei hän yhtäkään esinettä eroittanut selvään. "Eipä siis ihmettä ollutkaan", sanoi hänen veljensä, "että olit ikään kuin unissa kulkeva".
Gerda ja hän puristivat toisensa kättä, vaihtoivat jäähyväis-suutelon, Leonard syleili tyttäriään, äiti sulki pienokaisen sydämelleen; juna vei hänet pois ja jälelle jäänyt puoliso palasi surun murtamana, itkevää poikaansa taluttaen, autioon kotiin.
"Jos saisit sen uuden apulaisen." Isäntä riensi ulos. Pihalla oli hevonen jo valjaissa. "Kukas hevosen on valjastanut?" kysäsi isäntä. "Minä", vastasi Mikko tallin ovelta. "Miksi?" "Eikös sitä tarvita?" "Tarvitaan kyllä." "Istukaa rekeen sitten ja menkää", vastasi Mikko, taluttaen samassa tallista nuorta korskuvaa oritta. "Mihinkäs oritta viet?" "Sitä tarvitaan kanssa."
Iso-Ola katsahti kapteeniin ja pudisti päätänsä, taluttaen hevosen pois portaitten edestä; kapteenia oli varmaankin taas petetty tämän uuden hevosen ostossa. "Hyvää päivää, äiti! hyvää päivää!" huudahti hän, suudellen pikaisesti vaimoaan. "Kyllä minä voin hyvin!"
»Niinkuin hyvä, kauvan odotettu sisar!» ajatteli nuorukainen, ojentaen tytölle molemmat kätensä ja taluttaen hänet kopukalle. Tyttö tarttui lujasti hänen käsiinsä ja katsoi syvälle silmiin, mutta ei puhunut mitään. »Nyt sinun täytyy istua tuolle poikkitelalle et sinä voi seisoa, sillä tämä keikkuu soutaessa.» Tyttö istui, nuorukainen sousi.
Päivän Sana
Muut Etsivät