Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Eukko puristi aina hätäisemmin miehensä käsivartta. Mutta tämä käski hänen mennä kamariin, ja kun eukko oli tehnyt käskyn mukaan, aukaisi hän oven. Takan punoittava valo kohtasi useampia ratsumies-hahmuja, jotka eriskummaisena vilinänä liikkuivat ulkopuolella.
Suutarin väki jäi kummissaan ihmettelemään, että mikä sen nyt noin yhtäkkiä tuli? Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa päätä. Isäntä ja emäntä olivat kahden kotona ja pelästyivät hirveästi, kun näkivät Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli jotakin tekemistä pihalla. »Istumaan», käski isäntä joka seisoi takan ääressä ja vapisi.
Kaikki tekivät työtä tavallista ahkerammin, ja Liisaan luotiin vain salaisia vilkauksia. Mutta hän ei katsellut ympärilleen, hän ei katsonut Harttuunkaan, joka istui aivan lähellä häntä takan ääressä kirvesvartta veistellen. Harttu oli kenties vähän kalveampi kuin tavallisesti, mutta tyynesti hän työskenteli.
Tuo taskumatista maisteleminen oli enempi kuin suullinen vastaus. Kun hän oli huonon valkean ja viinapullonsa avulla vähän sulannut kohmetuksistansa, istui hän takan viereen hirren päästä tehdylle jakkaralle, eikä puhunut yhtäkään sanaa; istui vaan kumarruksissaan ja tuki päätänsä kädellään; ainoa tehtävänsä oli vaan väliin maistaa pullostaan.
Gunhild puhalsi kahviin, jotta hetken äänettömyys syntyi; Marit istui vastapäätä, kuppi kädessä katsellen ja kuunnellen Gunhild'ia, joka levitteli itseänsä takan vieressä. "Juo nyt niin kauan kun se on lämmintä", sanoi Gunhild nyykäten Marit'ille; "ei meistä eikä kahvista ole mihinkään kun lämmin on poissa. Mutta mitä aioinkaan sanoa rahat jotain vaikuttavat muori, rahat, sanon minä.
Tattis, poika, vaan! Saadaanpas tästä! Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta. TUOMAS. Enhän tuossa kauankaan huikaile. JUHANI. Niinhän mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut. »Elettiinpä ennenkin, Vaikk' ojan takan' oltiin; Ojapuita poltettiin Ja ojast' oltta juotiin». Juuri niin.
Hän ikäänkuin heräsi Gunnarin sanoista kun tämä veti hänet takan luo. "Täällä ei ole aikaa enää sinun eikä minun istua nyt, isä", sanoi hän vapisevalla äänellä, molemmin käsin tarttuen hänen käsivarteensa, ja sanat tulvailivat hänen huulillensa, "pian hän on täällä Aslak. Hänellä on pahaa mielessä hän tulee koko joukon kanssa he aikovat polttaa sinulta talon.
Hän pyyhki niitä pois, mutta toisia tuli sijaan ja ne tippuivat nukkuvan lapsen päälle. Hän tarttui Liv'in käteen ja vei hänet takan ääreen, otti siitä palavan puun ja valasi sillä Liv'in kasvoja. "Herra Jumala, sinä se todellakin olet!" sanoi hän kyynelsilmin, "kuinka laihalta ja vanhalta näytät. Mutta lämmitä itseäsi istu tyttäreni".
Ja nyt taas astumaan alaspäin mullassa ja kivistössä polulle asti. Gunnar istui takan ääressä lepäämässä päivän työstä. Monta ajatusta juolahti hänen päähänsä kun hän istui tuossa, heittäen silloin tällöin oksaa tuleen. Mutta tuvassa oli niin rauhallista ja rauha kuvautui vanhuksen kasvoissakin; vaikka olivat surumieliset, oli niitä kumminkin hyvä katsella.
Herra Bede ei vastannut, astui vaan edes takaisin huoneessa, ikäänkuin siten olisi voinut tunteitansa hillitä, ja hänen kasvoissansa kuvautui semmoinen tuska, jota en vielä koskaan ole nähnyt. Hän jupisi: "Margery raukkani! Maggie, Maggie parka!" kerta toisensa perään, siksikuin hän rauhoittui ja kävi takan luo seisomaan. "Meidän tulee etsiä häntä kaikkialla", sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät