Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Senkaltaisista töistä on itse jumalten ansioluettelo armottoman suuri. Hyvästi! Tehty on tehty, ja riehukoot taivas ja maa! Sano rohkeasti, jalosti kuin jumala: Lemmitkö minua? MARCIA. Ijankaikkisesti! CANZIO. Kohta, koska sun näin, syttyi sydämmeni tuleen. MARCIA. Polttavaan tuleen sydämmeni syttyi kohta, koska sun näin. CANZIO. Onneni on valmis! Ihanata! Taivaallista!
Maa, joka vähäistä ennen oli paljastunut, oli vielä kellahtava ja keväisen kostea, puut olivat vielä lehdettömät, ja ainoastaan vallien päivän puolella ilahdutti silmää veres vihanta nurmi. Mutta jo tämä vähäinenkin vihannuus riitti keväisiä tunteita herättämään, kun taivas oli korkea ja sininen ja kun auringon säteet kimaltelivat Salmen silloin vielä kirkkaassa vedenpinnassa.
KATRI, itsekseen. Oi taivas, etsiikö siis rankaistus Jo rintoja, kut velasta ei tiedä? Ei, puhua ma tahdon ... puhua Mun täytyy, tuskat rinnastani poistaa.
Tiemme näet kulki Skotlannin synkimpien ja autioimpien seutujen halki, taivas pysyi pilvessä, ja sen lisäksi olimme Alanin kanssa epäsovussa. Pitkään aikaan ei kumpikaan meistä virkkanut sanaakaan.
Ihmishengessä on ikuinen kaipuu Jumalan tuntemiseen. Karmel-vuoren profeetan filosofia tahtoo selittää tämän kaipuun syyn. Itämaiden öinen taivas on ihmeellinen! Kaikkien etäisyyksien mitat muuttuvat sen tenhohämyssä. Kaikki nähdään niin läheiseksi, niin helposti tavattavaksi. Katselin suuria, loimottavia tähtiä, jotka näkyivät välkkyvän vain muutaman sylen päässä minusta.
He olivat onnelliset oi taivas kuinka onnelliset! Ja koko heidän pieni maailmansa iloitsi heidän kanssa.
Toisinaan Esa innostui laulamaan hänkin, ja silloin he kahden kilpaa huusivat, että taivas kajahteli. Toisin vuoroin Esa taas istui synkkänä ajatuksiinsa vaipuneena eikä näyttänyt ensinkään kuuntelevan kumppaninsa kulotusta. »Mutta, mihinkä me ajamme?» kysäisi Lomppi vihdoin, kun jo olivat ajelleet tunnin, toista. Hiisi olkoon, tässä jo alkaa tulla vilu.»
Ylös vuorta kahden kulkivat, Eri puolta tiestä astuivat, Käyden riitelivät keskenään, Koira haukkui heidän välillään. Raskahasti kaiku vastaltaa, Raskas kulkea on vastamaa, Toki poika, toki tyttönen Koirinensa nousee vuorellen: Ta'ustalla metsän siintävän Näytti taivas maata etsivän, Taivas maata etsi, vettä maa, Sydäntäkin sydän halajaa.
Sen salot kuin siniset on, puut kuinka tuuheat, ja kuin humina hongikon syv' on ja jylhä, ponneton, ja tuulet lauhkeat! Ja kussa tähdet tuikkavat kovalla talvella, ja kussa Pohjan valkeat suloisemmasti suihkavat kuin Savon taivaalla? Tok' yhtä vielä muistelen, sen suihke armaampi, se silmä on Savottaren, johonka taivas loistehen ja sinens' yhdisti.
Kuinka ihanasti tähtivyö valaisi hänen allaan makaavaa kaunista kaupunkia! kuinka hievahtamatta sen pylväskadut lepäsivät öisessä rauhassaan! kuinka hentoina tummanvihreät laineet leikkivät kaupungintakaisella rannalla! kuinka kirkkaansinisenä ja iloisena kaartui sen ylle Kampanian uneksiva taivas!
Päivän Sana
Muut Etsivät