Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Sitten he lähtivät. Hän ja isä katselivat pirtin ikkunasta, kuinka he laskivat korkeaa törmää alas jäälle ja lähtivät taivaltamaan pitkin vähälumista joenuomaa ylöspäin. Reippaasti he hiihtivät, vaikka vinkeä pohjoinen puski vastaan. "On se hiihtomies, tuo Koskenalustan Antti", sanoi isä. Hänelle teki hyvää isän sana. Edelle muista oli Antti lykännyt.
Saatuani sitten jäljellä olevan palkkani, satakaksikymmentä taaleria kuparissa, lähdin vanhan vuoden viimeisenä päivänä taivaltamaan Uudellemaalle yhdessä kapteeni Salomon Enbergin kanssa, joka sotamarski Nierohtin lähettinä oli ollut Kajaanin linnassa. NELJ
Pekka mukautui tähän saatuaan työtä kauppiaalta. Ukko Pekkalainen, joka ei myöskään hätäillyt lähtöä kotimatkalle, hyväksyi Antin päätöksen, mutta muutaman päivän kuluttua hän erosi nuorukaisista ja lähti taivaltamaan kotiin. Kuormassaan hänellä oli joukko arvokasta tavaraa, etupäässä suoloja, patoja, ruutia ja lyijyä omiksi ja naapurien tarpeiksi.
Mies lähti taivaltamaan, sitten pojat, ja vihdoin vaimo, muutama syli väliä aina jokaisella. »Olisitte saaneet pitää tätä hevosta niin kauan, että minä saisin sen rekeen», huusi Mikko perään. Kukaan ei aluksi kääntänyt päätänsäkään. Mutta sitten suurempi poika palasi ja kysyi: »Olisiko teillä leipää?»
Eikä kestänyt kauaa ennenkuin he vaipuivat sikeään uneen, ja kello seitsemän seuraavana aamuna he saapuivat nukkuvassa tilassa Alt-Strelitziin. Täällä he söivät tukevan aamiaisen ja läksivät sitten jalkaisin taivaltamaan kotoa kohden. Omiin ajatuksiinsa vaipuneina he astelivat kukin, puhumatta säällistä sanaa toisillensa.
Fingerrosin luona pukeuduin taas talonpojan pukuun, otin kontin selkääni ja lähdin taivaltamaan Turkua kohti sanoen meneväni niille ja niille ostoksille. Kaupunkiin tulin neljäntenä päivänä. Kaleerit olivat vielä joensuulla, mutta niiden luokse ei syrjäisiä päästetty, sillä niihin lastattiin parhaillaan ruokavaroja.
Kukin heistä saanut käteensä pienen vahakynttilän ja niin lähdetty tuohusta kantavan munkin jälestä loppumattomia solia ja käytäviä taivaltamaan. He olivat kulkeneet hanhenmarssia, munkki edellä, sitten Carmela, sitten Liisa, ja Johannes viimeisenä. Muuten he eivät olisi mahtuneetkaan, sillä käytävät olivat vain metrin ja puolentoista levyisiä.
Kaaret kurottautuisivat kuin rukouksessa korkeutta kohti voimakkaina kohottamaan väsyneen mielenkin sinne. Kynttilät palaisivat. Väsyneet, työtätekevät ja taakkoja kantavat tulisivat toinen toisensa jälkeen, tulisivat sinne kuormineen, hautaamaan ne suureen hiljaisuuteen, ja lähtisivät sitte uusin voimin eteenpäin taivaltamaan.
Sama mieliala jatkui vielä sittenkin, kun hän oli päässyt pois pahimmasta ihmisvilinästä erääsen kaupungin puistoon, suurten puiden alle taivaltamaan. Messut ja kuorolaulut kaikuivat hänen korvissaan. Hän näki näkyjä. Vanha munkki voihki kuolinvuoteellaan. Viisikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin hän oli luostarin portille kolkuttanut.
Ja yksilön, joka joutui niiden eteen, oli lähdettävä jompaakumpaa tietä taivaltamaan. Yhtyiväthän kaikki samansuuntaisetkin viivat äärettömyydessä. Mutta oliko hänellä aikaa äärettömyyttä ajatella?
Päivän Sana
Muut Etsivät