Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
"Muista äskeistä lupaustasi, sanoit tahtovasi seurata tule tule!" Livin silmät tuijottivat häneen ja hän lausui vaan samalla, sydäntä vihlaisevalla äänellä: "Aslak! Aslak! että taisit minua pettää!" "Ei, ei! älä sano sitä Liv, sillä se viilaisee sydäntäni. Muista ", hän kumartui ja kuiskasi jotain Livin korvaan. Mutta silloin ei Liv enää kestänyt. Hän itkeä nyyhkytti.
Näin sameaksi viinis, en tippaakaan ma maistanut siitä. En kiitä, en myöskään soimaamaan pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai. Ja mun sieluni sentään ilonsa sai. En viiniäs juonut, ja karkelo muu oli ahdasta mulle: sun viinittäs sieluni humaltuu, sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle, ei harmaa päivä, ei päätös muu.
Rakastatko minua? kysyi kerran äitisi, kuin hän kumarruksissaan istui pienen kätkyesi vieressä, katsellen sinua lempeästi loistavin silmin. Sinä et voinut vastata, sillä et tainnut puhua, mutta ehkä taisit jo hymyillen ojentaa pienet kätesi ja katsoa äitiäsi silmiin; hän ei vaatinut enempää, hän tiesi jo vastauksesi: totta ma sinua rakastan! Onnellinen äiti! Onnellinen lapsi!
Siellä hän ajatteli, että mitenhän ne mahtanevat sanoa ja miten niille osaa vastata, vai ollako äänettä... Kun pääsisi pakoon... Kuka sieltä jo tulee... Viija luuli vierasten jo häntä hakevan, vaan Liisa se toki oli. Nyt ne tulivat sinulle sulhaset ja sinä taisit tulla tänne piiloon, huudahti Liisa huoneeseen tultua. Voi, elä sinä noin kovasti huuda. Minua niin hävettää, valitti Viija.
Katri huolestuneena ja hämmästyksissään, koki häntä rauhoittaa, mutta Anna pudisteli eväten päätään. Hän laski kädet alas kasvoiltaan ja kyyneltynein poskin alkoi hän uudelleen: "Oi, Katri, Katri, kuinka taisit sinä houkutella minua Heikkistä ottamaan kun kuitenkin tiesit " "Vaiti," tautinen ojensi laihan kätensä puhujaa kohden, "vaiti Anna, ei sanaakaan enään.
Mutta kun tämä oli oven painanut kiinni, niin Dampbell kääntyi kyljelleen, vetäsi peitteen ylleen ja asettui nukkumaan. Kun pirttiin kuului Dampbellin ävellys, niin Ylitalon isännän tullessa pirttiin oli jokaisen kasvot iloisessa naurussa ja joku sanoi: "Ampiaisen pesällepä taisit sattua." "Niinpä yritin", sanoi Ylitalon isäntäkin nauraen. "No miten sitten kävi? Saitko pystyyn?"
Reine Allix talutti lempeästi pojanpoikaansa talonsa kynnyksen yli, painoi hänen päänsä sylihinsä ja suuteli hänen otsaansa. "Sinä teit mitä taisit, Bernadou", sanoi hän, "tulkoon sitten mitä hyvänsä". Niin sanoen kääntyi hän pois, heitti vaipan päänsä yli ja vaipui maahan, katkerasti itkien, sillä oliko hän elänyt yhdeksänkymmentäkolme vuotta, nähdäksensä vaan tätä kurjuutta.
Enpähän minä muutenkaan tämmöisen asian aikana. Etpä et. Taisit ajatella, että meiltä olisi lähdetty. Olenko pyytänyt? Ethän ole. Mitäs sitten puhut! Olisihan ollut autettava sitä varten kai kuitenkin tulit. Vaan ymmärräthän itsekin, ettei yhden talon miehillä ole lähteminen. Kun ei käy, niin ei käy. On tässä kesäkiireetkin, kaskenpoltot ja muut.
Taisitko uskoa, että vaikka luulin edeltä-käsin vapaasti voivani ottaa palkan, jonka tuon kurjan yhtiön tuli minulle maksaa, minä sen puolesta tieten-taiten voisin sanoa valheen ja tehdä väärän valan?" "Oi Jack," minä sanoin, kätkien kasvoni käsiini, "mitä minun olikaan ajatteleminen, kun sinä taisit ottaa sen, mikä ei ollut sinun? Se teki meidät niin onnettomiksi."
"Ei minua mikään vaivaa." Topiaan ääni oli masennettu. "Kyömähdyit arvattavasti kirjeestäni." "Oliko se ensinkään täyttä totta?" "Oli, tunnethan ett'en loruile. Taisit pitää pilaa ja jättää..." "
Päivän Sana
Muut Etsivät