Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Siinä on mikä vaan ihmishenkeä liikuttaa: intoa, viisautta, viisastelua, hullutusta, salaperäisyyttä, rakkautta, sulosäveliä, uskonnollisuutta, epäilystä, taikaa, ivaa, pilkkaa, ei ole ihmistunteiden soittimessa kieltä, mi ei soisi mukaan, ei säveltä sydämen, mi ei helähtäisi.
Siellä se salaisia henkiä haastatteli, siellä niiden kanssa unessa puheli, ne sen sille kertovat. Kun vain olisi ollut jotakin taikaa, jolla olisi voinut isää vastaan varautua. Koetti Jouko kysyä arpaa, mutta ei saanut siitä selkoa. Mitäs olisi arpaseula sanonut, joka oli isän tekemä? Teki itse arpakannuksen, vaan mitäs se olisi tiennyt, kun ei ollut tietäjän taikoma?
Täällä peljästyttivät karjatytöt toisiaan keskellä valoisaa keskipäivää, kertoen kuinka lapsia oli äkkiä kadonnut "tonttien" kanssa ovien alle tahi miten metsän mäillä heille naurettiin ja irvisteltiin ja he kuiskasivat nyt surullisesti toisilleen manauksia taikaa vastaan.
Tuoll' olin hetkell' enkel-autuaalla Niin suur', niin pieni mielestän'; Mun työnsit kädell' ankaralla Taas ihmis-eloon synkkähän! Mitä karttelen, tai ken mua johtaa? Seuraanko mieltä kaipaavaa? Jos toimin, taikka kärsimys mua kohtaa, Eloni virta tuohon seisahtaa. Suloisimmatkin hengen lahjat varhain Pilaapi vieras liikatavara; Tän mailman auvot löyttyämme, parhain On muka taikaa, petosta.
»Minä kastan sinut Tuomas nimeen Isän, Pojan ja Pyhänhengen... Minä kastan sinut Juhana, Taavetti ... Paavali.» Kirkkoväki kertaa nimet Tuomas, Juhana, Paavali ja jokaisen kymmenen nimet ja lopulta Joukokin liikauttaa huuliaan outojen sanojen mukaan ja kummastelee taas taikaa sanoissa »Isän, Pojan ja Pyhänhengen», joiden perille hän tahtoisi päästä.
Kai tiesin nuo vain kujeiksi kuun, Mut tahdoin taas olla lasna: Olin sormea painanut pielelle suun, Kun kurkistin uteliasna. Ma tahdoin tuntea uudestaan Koko satujen viehkeiden taikaa Ja uinua, vaikkapa hetken vaan, Taas armasta lapsuusaikaa. PYH
Oi, miks en rauhaan, rauhaan jäädä voi, Min ammoin saavutin jo, vähää vailla? Kas, kaiken mitätyys ei liikuttanut mua, Ei elon turhuus, kaihot ihmishaamujen, Maan yläpuolla seisoin, rauhan mailla, Nirvaanaan pyrjin, sopuun yksinäisyyden. Sä, sävelvuo, mun rauhaan jäädä suo, Nirvaanaan päästä, miss' ei kaihon syitä! Oi, taikaa, mikä viuluss' soi! Se riuhtoo, tempoo, vie mun mukanaan
Kun siima kerran oli lapettu, heitänmä häntä vielä toisen kerran vähän pitemmälle, puoli koskeen. Sama tulos. Ei näy olevan lupauksistakaan taikaa. Ennen kuin lähden, vetäisen kuitenkin, kerittyäni suurimman osan siimaa rullalle, kerran vielä, nyt ylhäältä päin alas, aivan arkun läheltä. Kas niin, se tarttui sittenkin pohjaan, niinkuin siinä tavallisesti tekee. Mitä, siinähän onkin kala!
Sota oli Lapinpohjan reitalaisia vastaan nostettava, ja sukupuuttoon olivat hävitettävät. Silloin eivät salatietoineen ja haltijoineen mitään mahtaisi, ja yksin olisi Reita avuton, kun hänen sukunsa tuki olisi tyhjäksi tehty. Eikä silloin olisi sitä taikaa eikä tietoa, joka Panua vastaan tehoisi. Panu kutsui kokoon miehensä ja esitti asian.
ULYSSES. Ei sarvist' ole immen hyppysiin. Ihana neiti, saanko muiskun pyytää? CRESSIDA. He, saatte. ULYSSES. Haluaisin CRESSIDA. Sopii pyytää. ULYSSES. Kautt' Amorin, sen vien, kun neitsyt jälleen on Helena ja palaa hylkäämälleen. CRESSIDA. Siis velkaan jään, vain varron maksun aikaa. ULYSSES. Ei siihen muiskuun tule koskaan taikaa. DIOMEDES. Sananen, neiti! Isän luokse nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät