Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Toisena päivänä sen jälkeen kuin isäni oli lukenut Jack-paran onnettoman kirjeen, äitini tavallisuuden mukaan koetti nousta ylös suurukselle, mutta pyörtyi vaatettaessaan, ja Betty ja minä saimme ainoastaan töin-tuskin hänen takaisin vuoteelle nostetuksi, niin raskaana tuo kallis taakka lepäsi käsivarsillamme. Kotia tultuansa isäni hämmästyi kuullessaan, että äitini oli sairastunut.
Raskas taakka oli näin poistettu sydämeltäni, ja minä käännyin jollekin sivukadulle, joka suoraan johdatti kouluun, tuntien ylimalkain suurta helpoitusta siitä, että olivat lähteneet, vaikka kuitenkin yhä rakastin heitä sangen paljon. Takaisinkatsaus. Koulupäiväni! Olemiseni hiljainen vieriminen eteenpäin elämäni näkymätön, tuntumaton edistyminen lapsuudesta nuoruuteen!
Siitä huolimatta, tai osaksi juuri sen johdosta, hän kuitenkin tunsi itsensä tyytyväiseksi. Kaikki oli käynyt juuri niinkuin hän oli suunnitellut. Talo oli vihdoinkin velaton ja sen säilyminen suvussa taattu; poissa tuo raskas taakka, jonka painon hän oli tuntenut aina nuoruusvuosistaan saakka.
Tuntuu kuin tuohon olan yli kiertävään sapelin remmiin olisi kiinnitetty joku näkymätön taakka, jota hän aamusta iltaan hyödyttömästi raahaa ympäri lavaa... Tuo lavalla liikehtivä vartiakehä on kuin jonkun näkymättömän akselin ympäri kieppuva ratas, joka pyörii yhteistoiminnassa lukemattomien muiden ratasten kanssa venäläisen byrokratian suunnattomassa koneistossa.
Sitä välttääkseen hän oli valmis vaikka mihin. Ja kun sitte vielä ahdisti tuo ainainen alakuloisuus, jolle ei uskaltanut eikä voinut muotoa antaa, oliko ihmettä jos sellainen taakka tuntui raskaalta? Kuin umpinainen järvi, josta ei ainutkaan joki alkuansa saa, sellainen oli hänen sisimpänsä. Elämää tunki sinne niin tukahduttavan paljo, mutta mikään ei päässyt purkautumaan.
Se oli oiwallinen lääke kuoleman tautia wastaan, sillä jonkun ajan perästä oli tyttö jo entisessä terweydessään ja iloisuudessaan. Oi kuinka hän oli nyt onnellinen, kun sydämeltä putosi pois tuo raskas taakka, jota hän niin kauan oli waikeasti kantanut ja joka oli jo painollansa ryöstää häneltä hengen.
"Ajattelen Luciota", vastasi Helena syvästi huokaillen, sitten alkoi hän puoleksi lausua ja puoleksi laulaa itseksensä muutamia surullisia säkeitä eräästä kreikkalaisesta kööristä: "Jota varroten ainiaan Käyn silmissä kyynelkaste; Mun mieltäni murheen taakka I'äti painavi vaan."
"No, siinäkös te olettekin, ja narrasitte minun koko päivän odottamaan itseänne pappilassa", lausui isäntä. Reeta alkoi hiukan tointua. Hän huomasi jo illan olevan käsissä ja ankaran ukkosen käyvän. Tuntui kuin olisi raskas taakka pudonnut hänen sydämmeltään, kun näki, ettei armon aika vielä ollutkaan lopussa.
Minä riemuin kujilla tuhlaan, minä kaikkeni annan pois. Ei paina mammonan taakka jos huomenna kuoltava ois. Mikä määrä on elämällä, mikä minulla, Herra ties! Minä tahdon rikasna elää ja kuolla kuin köyhä mies. Ja tuomiokellot kun soittaa, tilipäivä kun tullut on, käyn etehen tuomareitten ja mieli on pelvoton. Minä käteni tyhjät näytän.
Sillä jos munkki-elämä on valhe, miksi minä olen uhrannut toiveita, jotka valloittivat kaikki ajatukseni ja olisivat voineet olla niin puhtaat? Kaipaus on taakka, jonka urhoollisen miehen tulee luoda selästänsä. Mitä se tekee minun halvan elämäni?
Päivän Sana
Muut Etsivät