Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Joka päivä toivoi nuori tyttö serkkunsa palajavan. "Pääskyt ovat kotonansa jo taaskin", kirjoitti tyttö, "mutta turhaan kyselen heiltä, jos ovat lentäneet sen paikan ylitse, jossa te asutte?" Tämäkö sana sai Bodendorffin jättämään etelän?
Ota, kun tarjotaan, mielesi rauhoittumiseksi kahvia tältä vasta yhdistetyltä omaiseltasi. Ettäkö oikein kahvia, kääntyi Tuomas toiseen asiaan. Vai niin, vai oikein kahvia. Ja tämäkö se sitten on minun omaiseni, eli äitihän se taisi oikeastaan olla, vai mitenkä? Jospa annettaisiin olla. No mitenkä se sitten soveltuu, että äiti kantaa pojalleen kahvia.
Tämäkö se tuota? ... tämäkö se nyt on se rautatie? kysyi Liisa vähän vapisevalla äänellä, ja Matti yhtyi silmillään samaan kysymykseen, mutta värähteli hänenkin muotonsa. Tämä se nyt on ... näitä myöten se nyt kulkee juna. Niin sekö masina? kysyi Matti. Näitäkö ... pölkkyjäkö? Ei pölkkyjä ... näitä rautoja.
Mutta pane ihmisten lailla.» »Jottako älä varasta?» »Niin, tai, jotta et korjaa huolimattoman tavaraa.» »Ei niin köyhiltä kannata varastaa, kun sinäkin oot. Kas, tämäkö se pönttö on?» »Se se on. Liika hyvä pönttö kerjäläisen piippuun panna, kun en havainnut panna penkille sulle tupakkaa.» »Tällainen pönttö!
Julia oli kuin kuusta pudonnut. Tämäkö oli se kuoleman-aavistus, se maneettisuus, ne salaperäiset mielenkuvitukset, että hän tahtoo naida toisen? Seuraavana hetkenä otti nainen kylmäverisesti kirjeen ynnä omansa kanssa ja heitti ne, viitsimättä niitä edes rikki repiä, kaminiin. Hän soitti. Kamarineitsyt tuli sisään. Julia kirjoitti muutamia sanoja ja sulki ne sinetillä.
Ja sen tähden antoivat he kansan olla ja ihailla. Ja kyllä siinä ihailtiinkin ja yhä vain kyseltiin matkanteosta, oliko ollut jäitä paljon, ja semmoisesta. Tämäkö se vain koko ajan jäitä murti? Ei tämä ole vielä koskaan ketään edelleen laskenut. Vai tämä laskisi ... eihän nyt, että tämä ketään edelleen laskisi... Eivätkö muut masinat koettaneetkaan?
Anjakin, silmäten alakuloisesti Kullervoa, seuraa veljeään. Tämäkö minun osani? Vieläkö alemma luisun? Silloin nuo vihaiset vallat, Vaikka pilven päälaelta, Maahan raappasen rajusti. TOINEN N
"Tämäkö siis on viimeinen sananne?" rohkeni hän kuitenkin lisätä. "Niin viimeinen, herra everstiluutnantti! Ja olkoon tämä asia kerrassaan päättynyt!" Everstiluutnantti vetäytyi suruissaan pois, siliä hän huomasi kaukaa paroonin kolkon haamun. Elvira katsoi hänen peräänsä pitkän pitkällä silmäyksellä, ja hänen rintansa kohosi hiljaisesta huokauksesta.
Tämä hento nuorukainen, kokematon ja heikko, joka ei tiedä mitään tämän kummallisen maailman menoista, jossa joka askel on vaara kuinka paljon vaivoja, kuinka monta tukalaa kohtaa, mitkä mieltä masentavat pettyneet toiveet, mikä pitkällöinen alakuloisuus, mitkä synkät huolet, mitkä alinomaiset viettelykset nyt väijyyvät tätä hentoa poikaa! Oi! kansalaiseni, tämäkö teidän toivonne on?
Suruisesti hymyillen hän viittasi pienoisella kädellään. "Jää hyvästi, isä!" Haikeamman surun kipu viilsi Labeon sydäntä. Tämäkö se arka lapsi oli, jota amfiteaterissa kauhistutti! Isä ymmärsi nyt hänen ja tiesi tuon tyvenen katsannon merkityksen. Mutta tätä oli mahdoton kestää. Labeo huusi taas rakkauden ja epätoivon sanoja. Hän käski poikansa heittäytyä alas syliinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät