Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Arvelkaat vaan, jos yhdessä viikossa kymmenen eli kaksikymmentä taloa tekevät pesoa eli leipovat, kuinka paljon puita niin monessa talossa yht'aikaa poltetaan!» Tähänpä talonpojat sanoivat muristen: »Kyllä se nyt niinki on, mutta emmähän me taida leivätä elää ja kulkea likaisissa vaatteissa.»
PEMBROKE. Ken tahtoo tehdä parempaa kuin hyvää, Se taitons' karuudellansa pilaa; Ja usein, vikaa kaunistellessa, Pahentuu vika kaunistelun kautta, Kuin paikka, jolla pientä reikää korjaat, Rumemmaks peittämällä tekee vian, Kuin mitä vika oli ilman paikkaa. SALISBURY. Tähänpä, ennen uutta kruunaustanne, Neuvomme tähtäs; majesteetti tyytyi Ne hylkäämään; ja tyydymme siis mekin.
Mihinkä menet?» kysyi Anni, ja hänen poskensa, jotka pakkasesta jo olivat punaiset, tulivat vieläkin punaisemmiksi. »Tähänpä loppui matkani», vastasi Vilho, »mutta nyt aion vetää tuon raskaan risukuorman kotiisi, niin saan kanssasi vähän jutella».
Ja yhä se liikuttaa kättänsä ja soittaa pientä kelloani Tähänpä tartuin kiinni. Soittiko se kelloanne eilenkin illalla, kun minä olin täällä ja te menitte ovelle? Kaksi kertaa. No, katsokaapas, sanoin nyt, kuinka mielenne tyhjiä kuvittelee. Minun silmäni näkivät kellon ja minun korvani olivat auki sitä kuullaksensa ja, niin totta kuin olen elävä mies, kello silloin ei soinut.
Toissa kesänä kesäkuun 2 päivänä lähdin koettamaan onkimista uusilta murrokoiltani, ja tämän retkenipä nyt juuri aionkin kertoa. Yksi ainoa köyhä mökki sijaitsee tuon kauniin metsälaiteisen järven rannalla ja tähänpä oli edellisenä kesänä pieni uusi tupa rakennettu, jonka tuvan ystävällinen torpanväki kernaasti heitti minulle yömajakseni.
Tähänpä aikaan taisivat nuoret La Napoulen tytöt olla oikein hartaita ihmisiä, sillä heitä se erittäinkin harmitti ja heistä se vasta oikea kiusan kapula oli. Ja syystä kyllä niin olikin, sillä Mariettan tulon jälkeen oli jo monen sulhon lempi lauhtunut, ja moni kulta käynyt kylmäksi. Siitäkös nyt hammasjankkaa tuli, ja nuhteita ja kyyneleitä ja neuvoja ja rukkasia.
Maria oli ilta-askareiltaan tultuaan riisunut kenkänsä ja lämmitteli jalkojaan iloisesti palavan takkavalkean ääressä, hymyillen katsellen valkean toisella sivulla olevaa Hilmaa, joka kapaloi posliinipäistä nukkeaan ja laulaa lirkitteli: Elä itke ilman syyttä, elä vaivatta valita... Mutta tähänpä katkesikin Hilman laulu, kun lumisena ja vilusta kontettuneena mies työntyi huoneeseen.
Ja tähänpä nuorukaiseen, joka paitsi ylhäistä sukunimeään ei maailman silmissä edustanut yhtään mitään, oli Martta neiti rakastunut, se Martta neiti, joka oli maanviljelysneuvoksen lempitytär, joka oli pehtorin lempilapsi, kaiken väen lempilapsi, vanhain vaahterain ja lehmusten lempilapsi, veden aaltosien, rannan hiekan ja rantakivien lempilapsi, myös päivänkukkain, kellokukkain lempilapsi, kaikkien kartanon tilusten, metsäin ja kumpujen lempilapsi, kaikkien pihapolkujen ja myös kaikkien huoneiden, avautuvien ja sulkeutuvien ovien ja rappusten astuinten lempilapsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät