Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Nuorukainen, kuultuaan nämät moitteet vanhanpuoleisen ja kunnioitettavan näköisen miehen suusta, laski heti aseensa maahan ja sanoi pahoittelevansa, jos syyttä oli heistä pahaa ajatellut; mutta hänestä oli todellakin näyttänyt siltä, että he säästämällä ajallaan puhuttua varoitusta olivat saattaneet hänen henkensä vaaraan, eikä sellainen toki sopinut kunnon miehille ja hyville kristityille, vielä vähemmän kunniallisille porvareille, jommoisia he näyttivät olevan.
Vaatiiko Teidän Majesteettinne vielä mitään? sanokaa sana, minä olen valmis tottelemaan. En, herrani, muuta ei minulla ole sanottavaa, eikä minua ilman syyttä nimitetä Ludvig Oikeamieleksi. Huomenna siis, herrani, huomenna. Jumala varjelkoon Teidän Majesteettianne sinne asti.
Olen kyllä nähnyt, kuinka muutamissa paikoissa tavataan tehdä. Ihmiset, jotka jotakin ymmärtävät, tämän sitten kylälle huutavat, ja ei suinkaan syyttä; sillä en tiedä mitään harmillisempaa, kuin että nähdä siivottomuutta joko taloillisen eli torpparin huoneessa." "Järjestystä ja siivoa minäkin tahdon sekä asioissa että töissä," sanoi lautamies. "Vaan kohtuus on aina paras.
Hän ei ymmärtänyt surun syytä niin kauvan, kun petäjä kasvoi ja metsä kasvatti marjoja. Mutta kun porsas myytiin, ruuhi jäätyi kiini järveen ja marjat jäivät lumen alle, silloin ymmärsi Johannes, ettei syyttä isä surrut kesällä, ettei äiti syyttä itkenyt. Kun anoppi joulun alla kuoli, kadotti Johannes ajaksi ilonsa.
Pudisti päätään, huokas hän ja lausui: »En tuossa yksin ollut, enkä varmaan myös syyttä noussut oisi muiden kera. Mut siinä yksin olin, missä kaikki Firenzen tahtoivat maan päältä poistaa, sit' yksin puolustin ma pystypäisnä.» »Nimessä siemenenne rauhan», silloin ma pyysin, »purkakaa tuo solmu, joka sitovi järkeni. Jos oikein huomaan,
Minä toivon, ett'et liian kovasti tuomitse minua, jos pyydänkin sinua kärsimään ja elämään kaukana Timosta, sillä kärsimykselläkin on sulonsa, jos vain syyttä kärsii.
Neljäntoista päivän kuluttua alkoi kaksi kertaa tulipalo keisarillisessa palatsissa, vieläpä hallitsijan omassa makuuhuoneessa. Siitä epäiltiin, ehkäpä syyttä, kristityitä, ja silloin alkoi varsinainen vaino, joka pian levisi melkein kaikkiin Rooman maakuntiin, vaikka se pahimmin raivosi itämailla.
"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, nouse veestä, veen emäntä, sinilakki, lainehista, hienohelma, hettehestä, puhasmuotoinen, muasta väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi, jottei minua syyttä syöä eikä tauitta tapeta!
Hänen poskensa olivat vaaleat, hänen silmissään kiilsivät kirkkaat kyyneleet. Ompelu oli pöydällä; neula oli tänä päivänä saanut levätä. «Minä lähden huomenna kotia«, sanoi Johannes istuessaan Annan viereen. «Mutta, Anna, oletko sairas; mikä sinua vaivaa, sinä olet itkenyt?« Anna hymyili. «Ei minua vaivaa mikään«. «Et syyttä, iloinen tyttö, ole itkenyt.
"Ja puhuu hyvin." "Niin," sanoi Yrjö Vendale mietiskellen, "ja puhuu hyvin. Tiedättekö, Wilding, että välistä kun ajattelen häntä, niin johtuu mieleeni, että hän ei ole yhtä hyvin vaiti." "Mitä sillä tarkoitatte? Hän ei olen röyhkeän puhelias." "Ei suinkaan, enkä tarkoita sitä minäkään. Vaan kun hän on vaiti, niin ei ole hyvä olla häntä epäluulolla kohtelematta ehkä kentiesi ilman syyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät