United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olen oman talon väkeä," sanoi hän, "ja tulen kuitenkin vasta näin myöhään ensi kerran ostamaan teiltä. Ei syyttä sanotakaan, että likimatkaiset useinkin myöhästyvät kirkkomatkalla..." Vaatimatonta, tavoittelematonta ylevyyttä oli tytön olennossa, teeskentelemätöntä suloa äänessä... Omituisella avomielisyydellään lausui Topias: "Simo on minulle puhunut teistä."
Kuolemattoman osan itsestäni olen menettänyt, jäljellä on vaan eläimellinen. Nimeni, Jago, nimeni! JAGO. Luulin, niin totta kuin olen kunnon mies, teidän saaneen haavan ruumiiseenne; siinä se lovi pahemmalta tuntuisi kuin nimessä. Nimi on vaan tyhjä ja petollinen mielenkuvitelma; usein sen ansiotta saapi ja usein sen syyttä kadottaa.
"Ethän siis ole minulle vihainen, Jaakko?" "Voi, Mari! Sinulle en ole koskaan vihainen, enkä vastakaan ole; sinä olet niin hyvä! Enkä minä ole kenellekään vihainen, mutta ihmiset vihaavat minua kurjaa ilman syyttä", sanoi Jaakko taas, ja alkoi vaipua entiseen suru-mielisyyteensä. "Ihmiset ovat sinulle pahoja. Tiedän senkin, että he sinua syyttömästi pieksävät.
Päivä kului; ilta tuli. Minä taasen rupesin lukemaan franskalaista novelliani. Mutta ei itse Dumaskaan voinut kääntää huomiotani puoleensa. Minä en voi sanoa, mitä muuta minä ajattelin. Minä en voi selittää, minkätähden olin pahalla tuulella. Minä halusin takasin Englantiin; minä suutuin ilman syyttä Morwickin taloon.
Hän alkoi tulla juonikkaaksi ja heikkohermoiseksi, purskahti itkuun ihan ilman syyttä eikä osannut puhuakaan muusta kuin sairaudestansa. Lääkärin tarvitsee enemmin kuin muiden ihmisten olla rauhassa taudeilta omassa kodissansa; kun hän päivät päästänsä kuulee vain niistä puhuttavan, tahtoo hän mielellään kotonansa vähän viihdyttää ajatuksiansa iloisilla ja viehättävillä asioilla.
Parooni Klaus kätki sormusta ja oli itse ilo, ainakin olevinaan. Hän hyppeli hyräillen kentällä, mutta lähestyi usein rantaa, josta sopi nähdä järvelle. Parooni Klaus ei syyttä ollut iloinen, Maria oli käskenyt hänen Louhensaarella olla häntä vastassa.
MARIA. Kuinka kovasti onnen käsi päällämme on! Tuska tulee minulle ajatellessani, olla varjeluksetta. Sydämmeni tykkii, niin kuin jos se tahtoisi halkaista rintani. Jaa, jaa, olen sairas, hyvin sairas! Muutoin olisin narrimainen lapsi, jos tahtoisin syyttä niin tuskitella. Mutta mitä tahtovat nuo nuorukaiset minulta? Mintähden vainoovat minua? Oi Jumalaani!
Oliko sitten syystä vai syyttä, minä pidin kuitenkin vaarini syypäänä. Hän oli varmaankin käyttänyt viekkautta minua kohtaan ja palkkansa päälle rukiit rovastilta ottanut, narrataksensa minua luulemaan itseäni suuripalkkaiseksi kesärengiksi, mutta se luuloni ei ole vieläkään tiedoksi muuttunut. Mutta hyvästit annettuani ja saatuani, minä kaikkineni lähdin ja pappilan hevosella minua vietiin.
Hän on rääkännyt ja kiusannut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja mitä vankemmin ja väsymättömämmin minä tein työtä, sitä enemmän hän tahtoi teettää minulla. Minä viimein en sitä enää kauemmin kärsinyt vaan karkasin. Ja vaikka se tyranni on niin usein ihan syyttä sanonut, että minussa muka asuu perkele, niin nyt hän ehkä saattaa olla oikeassa!
Selvästi huomasivat myöskin "P.C.G. seuran" jäsenet tämän ja he pitivät, eivätkä ilman syyttä, poika Messeniusta seuran marttyyrina, vaikka tämä oli ollut kokonaan seuran ulkopuolella. Ja siltä kannalta katsoen oli, on ja pysyy hän syvästi tragillisena henkilönä. Bourdelot tuli pian Ruotsin hovin johtavaksi hengeksi ja kuningattaren etevimmäksi suosikiksi.