Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Hitaasti lähetyssaarnaaja astuu alas ratsunsa selästä, sitoo sen puuhun ja lyö vaikuttavin ilmein taskuansa. Merkkikieli ymmärretään. Seurakunta panee toimeen rahankeräyksen, jonka tuloksen vanhin syvään kumartaen antaa valtiovallan edustajalle. Tämä lukee hyvänsävyisesti rahat, nyökäyttää armollisen suostumuksensa ja ratsastaa pois.
Se sanoi enemmän kuin sanat; se sanoi: «Kaikki olet sinä minulta vienyt, ja tahdot minun jäämään onnesi todistajaksi!« Maria ymmärsi, mitä kyynele kertoi; hän huokasi syvään. «Sinulla on oikein, sinun tulee jättää meidät«, sanoi hän. «Kiitoksia näistä sanoista!« lausui Anna hiljaisella äänellä.
Uskon omaan viisauteeni ja se on herännyt minussa mutta ei enempää siitä. Palatkaamme nyt maallisiin harrastuksiimme. Jos siis täten olen järjestänyt Apekideen asiat, mitä aijon Ionelle? Tiedät jo, että aijon tehdä hänestä kuningattareni morsiamen sydämeni Isiksen. Vasta hänet nähtyäni tunsin, kuinka syvään rakkauteen luontoni on kykenevä.»
Ajanpitkään vanha Landela tointui tarpeeksi voidakseen puhua, ja samalla aikaa Nohemu sysäsi syvään henkäisten muonavadin luotaan.
Kun hän kulki Publiuksen sivuitse, hän sanoi armollisesti liikuttaen kaunista kättään: "Me olemme senaatille kiitollisia." Publius kumarsi syvään hänelle, mutta tämä läksi huoneesta kääntäen päänsä Roomalaisesta poispäin.
Sinä voit saada aikaa kyllin kääntyäksesi. Enkä nyt, kun hetki lähestyy, taida edes rukoillakaan. Ettekö ettekö te voi rukoilla edestäni?" "En uskalla. Minä olen liiaksi syvään langennut." "Mutta eikö teillä olisi halua viettää parempaa elämää, ennenkuin se on liian myöhäistä teillekin?" "Ei siitä tule mitään. Ei kukaan tahdo antaa minulle työtä ja terveyteni on runneltu."
Taivas oli pilvinen ja vaaleanharmaa vesi oli käynyt tuhkaharmaaksi; vuoret olivat paljaat ja haljenneet, ja synkän taivaan kanssa ikäänkuin sopusoinnussa oleva maisema oli hiljainen ja autio. Soutajat huokasivat syvään.
Sinne tultuaan hän tervehti syvään kumartaen kookasta, kuninkaallista naista, joka musta surupuku yllään seisoi totisena ja ääneti, mutta vakavaryhtisenä ja kyynelittä asiapapereilla peitetyn pöydän ääressä. Hän oli Amalasunta, leskeksi jäänyt Teoderikin tytär. Vaikka hän olikin iältään jo puolivälissä neljääkymmentä, hän oli vielä erinomaisen, vaikkakin kylmän kaunis.
Samassa käänsi päänsä, nauroi ja nyökkäsi. Elsa niiasi syvään. Hänestä tuntui somalle, poskia poltteli. »
Raskaasti tykkivät suonet tytön ohimoilla ja käsissä. Hänet valtasi tunne että hän kiiti johonkin syvään kuiluun ja että Vinitius, joka tähän saakka oli tuntunut hänestä niin likeiseltä ja luotettavalta, nyt veti häntä syvyyteen, vaikka hänen olisi pitänyt pelastaa. Hän suri häntä, hän pelkäsi sekä tätä juhlaa että häntä ja itseään.
Päivän Sana
Muut Etsivät