United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Athos oli vaipunut syvään uinailemiseen eikä virkkanut mitään. Mutta sittenkuin he olivat kahden kesken, lausui hän: Sinä teit niinkuin sinun tekemän piti, d'Artagnan, mutta ehkäpä teit kumminkin väärin. D'Artagnan huoahti; silla tuo ääni oli vastakaiku hänen sydämmensä ääneen, joka sanoi että suuret onnettomuudet odottivat häntä.
Hän sovittaa sanansa sellaisella taidolla, että hän suorastaan pakottaa lukijan hyräilemään niitä jollakin kansanlaulun sävelellä. Mutta mikäli voimme hänen muista runoistaan päättää, johtaa häntä tässä itsetietoinen taiteilijan äly liittyneenä tietysti syvään runolliseen tunteeseen.
Hän kumarsi syvään, riensi sitte eteenpäin ja loi kieltämättömän viehättävästi hansikkailla peitetyt kätensä yhteen. "Ihmeen kaunista, Teidän Korkeutenne! Oivallista, totta Jumaliste," huudahti hän innostuneena, nopeasti, mutta kuitenkin kuulumatta rientäen ruhtinattaren tykö.
Mutta kun hän tuli rouva Hermansonin luo, oli hän kuitenkin kuin itse jäykkä, juhlallinen kohteliaisuus olennoituna. Kylmä hymy lepäsi hänen huulillaan ja hän kumarsi tuolle arasti tervehtivälle vaimolle yhtä syvään kuin jollekin ylhäiselle sukulaiselleen. Näytti kuin olisi hänelle tuottanut jonkunlaista mielihyvää kohteliaisuudellaan masentaa vähäpätöinen muotiompelija-raukka.
"Voi Heikki Seppä Heikki Seppä'" sanoi lakintekijä ja hänen puheensa loppui syvään huokaukseen, melkein ohkaukseen. "No mikäs nyt hätänä?" kysyi hänen ystävänsä. "Mikäs se sinua nyt taas tuskauttelee? "Aavistuttaapa minua melkein, veikko kultaseni, Heikki Seppä, että se roisto pakeni senvuoksi kun pelkäsi sinua, eikä minua!" "Mitä vielä!" vastasi seppä.
Svenonius iski nuoreen Skytteen synkän silmäyksen. Svenonia rouva, joka nimismiehen vieressä seisoen oli katsellut kohtausta Inkerin kanssa, töytäsi ulos, niiasi syvään ylhäiselle vieraalle ja pyysi monilla turhilla anteeksipyynnöillä häntä astumaan sisään.
Vasta kun he olivat päässeet Sjövikin herraskartanon ohi ja kun metsä, jonka läpi tie kulki hovin satamaan, oli heidän edessään, hiljensi Maria hevosensa kulkua. Hän hengähti syvään: hänen muistojensa tienoo oli nyt hänen takanansa, pimeä tuntemattomuus edessä.
Hiilosen merkit lapsosesta Helposti äiti voi pestä, Eikä ne lasta, pientä lasta Riemuitsemasta estä. Mutta mun sieluni tummat tahrat Syvään, niin syvään piirtyi. Rauha ja riemu rinnastani Kauas, oi, kauas siirtyi! Kenpä nyt, oi, ken tummat tahrat Pesisi, puhdistaisi?
Hän makasi kyljellään syvään uneen vaipuneena, palattuaan vasta yöllä kotiinsa... Illan tunteet liikkuivat vielä hänen mielessään. Hänellä oli jo toinen lohi koukussa... Se kiilsi ja pyristeli vedessä... Grip toi kaksi tikkua, pannakseen ne ristiin... Hurr ... surrr ... suoraan hänen kasvoilleen, niin että hän heräsi... Päivä oli jo pitkälle kulunut.
Hän hengähti syvään, sillä oli ikäänkuin ilmaa olisi puuttunut hänen keuhkoiltaan, laski sitte oikean kätensä lukon päälle, väänsi sitä, ja oli kohta kulkenut läpi pirtin kamariin.