Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Mutta Panu istui kyynärpäitään polviin nojaten ja katseli tuuheiden kulmainsa alta syrjäsilmällä pastoria, samalla kun tutki vaikutusta hänen tulostaan ja esiintymisestään miestensä kasvojen ilmeissä. Oliko hän tehnyt viisaasti vai tyhmästi ottaessaan hänet vastaan? Olisiko pitänyt käännyttää ovelta takaisin? Koko yön hän oli sitä miettinyt.
Tämä havaitsi sen syrjäsilmällä ja alkoi jutella: Ei Pruunin vatsa siitä nouse, vaikka silppuun miten hulluudenpäähän jauhoja ajais. En minä ymmärrä kuinka se tuntee ruokansa niin huonosti. Sen suolet ovat niin piinatut, sanoi Martti. Isä katsoi, mahtaako poika tarkoittaa että hän on sitä konia piinannut? Hevonen oli näet viime vuotena ostettu. Saamatta nähtävästi oikein selkoa lähti hän ulos.
Tein sentähden toisella pahalla tavalla: en virkkanut sanaakaan, enkä edes katsonut seuralaiseeni muuten kuin toisinaan syrjäsilmällä. Kävellessämme toisella puolen Errocht-järven muutaman kaisloja kasvavan tasangon yli, jossa astuminen oli helppoa, loppui Alanilta vihdoin kärsivällisyys ja hän tuli lähelleni.
Liisa katsoi häntä syrjäsilmällä ja huomasi hänen kasvoiltaan kadonneen tuon iloisen, hymyilevän ilmeen, joka oli tehnyt hänet nuorekkaaksi tyttöseksi, joka muistutti häntä entisestään ja vaikutti niin valtavasti. Se kaunisti Elsaa, ja Liisa oli monta kertaa ihaillut itsekseen Elsan kauneutta ja viehätysvoimaa, niin heikko ja kuihtuneen näköinen kuin Elsa olikin vielä.
Jukke syrjäsilmällä katsahti Anttiin ja itsekseen hykähti: »No tukkilaisella ovat omat ihanteensakin. Ikäänkuin ei tuommoista kuusta olisi muualla kuin tuo Tannilan kuusi.» Eikä tarttunut siihen Antin ihastukseen sanallakaan. Sitä tosin ei Antti kaivannutkaan. Katseli vaan sitä Tannilan kuusta sinisenä siintävän vaaran harjalla ja somalle maistui mieli.
Mies taas katseli häntä syrjäsilmällä, tyytymättömänä ja käsittämättä hänen nauruaan, ja odotti. Paroni, jota tämä tinkiminen vaivasi, ratkaisi asian pitemmittä puheitta: Olen sanonut herra kirkkoherralle, että saatte Barville'n moision elinajaksenne ja että se sitten on joutuva lapselle. Se on kahdenkymmenentuhannen frangin arvoinen. Mitä olen sanonut, se pysyy. Tyydyttekö vai ette?
Elsa häpesi niin, että posket kuumaksi karahtivat, ja hänestä kuulosti, kuin pojat olisivat nauraneet. Hän pyörähti pois ja lähti astumaan kiireesti. Mitähän ne nuo pojat ajattelivat hänestä... nauroivatkin... Kivi-Risto?... Elsa katsahti syrjäsilmällä Ristoon, joka oli lähtenyt hänen mukaansa ja mitään puhumatta asteli hänen sivullaan. Risto ei ollut niinkuin muut koulupojat, huomasi nyt Elsa.
Mutta koko ajan ihmettelin, mitähän nyt oli tuleva ja miksi hän oli pidättänyt itselleen osan kallisarvoisista guineoista, sillä hänen sen johdosta antamaansa selitystä ei pikku lapsikaan olisi hyväksynyt. Seuraavassa tuokiossa setäni vilkaisi taas minuun syrjäsilmällä. »Ja nyt» sanoi hän, »palvelus palveluksesta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät