Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Vasta kun Aino, hänen oman onnensa unelma, on mennyt mereen, voi Väinämöinen täydellä paatoksella väittää itsestään: »Kansa, nyt olen omasi!» Ja silloin vasta hän voi miehekkäässä resignatsionissaan lausua uuden, realistisen Suomen laajakantoiset syntysanat: »Yhteisvoimin yhteistyöhön!»
Moni Suomen äiti häntä ennen Samat kohtalot on kokenunna Uuras työ ja tyytyväisyys, noissa Salattu on onnen syntysanat. Kuuhut taivaan hohtelee kuin pieni joulukuusi "Ei se ole joulukuusi," pikku Aina huusi, "Se on silmä Jumalan, mi meille joulun tuotti, Joulun, jota viikkoa kaksi Laina sisko vuotti". Pikku Laina sanoi: "kuuhut, kaunis joulukuusi Nouda, äiti, lattialle!" Lattia on uusi Mökkisessä.
Hän on päästänyt mielikuvituksensa valloilleen ja samalla ruvennut pyrkimään niihin »harvoihin viivoihin», jotka realistisen taiteen klassillisesta ja vielä enemmän romantisesta taiteesta erottavat. Taikka toisin sanoen: hänkin on löytänyt monumentalisen taiteen syntysanat. Mutta hänen suuri tilintekonsa nykyisen ajan kanssa on vielä tekemättä.
Nuorsuomalaisuus esiintyy suomalaisessa kirjallisuudessa ensin europalaisuutena, temmaten sen jälleen maailman yleisten henkisten virtausten yhteyteen. Yhtä europalaiset olivat alkuaan olleet tosin myös suomalaisuuden omat romantiset syntysanat.
Ennätti Panu vielä keihästä karhun rintaa kohti iskiessään kiljaista sen syntysanat: »Hiien honka, älä mieheen koske!», jotka hän yksin koko heimossaan tunsi, kun karhu vikkelällä liikkeellä keihään kärjen väisti ja saaden varren kämmeniensä väliin rutaisi sen poikki kuin kortteen.
Edellisessä ei suinkaan ole jätetty huomioon ottamatta myöskään Oksasen »kansatieteellistä unelmaa», jossa hän jo niin varhain kuin vuonna 1847 lausuu tämän suursuomalaisuuden syntysanat, vieläpä sulkee sen piiriin, paitsi Suomea itseään, Vatjan, Perman, Aunuksen ja Ukrin, viisi sisarta, joiden kaikkien kaivattu sulho on vapaus.
Ja lyödään pyhää arpaa, Luetaan luottehet, Nuo syntysanat syvät Ja vakaat, ainaiset, Laulunkin sävel vieno Ja hurmaavainen soi, Mut päivän päästösanaa Ne eivät selvitellä voi. Nyt tuli valon mailta Ylimys ylhäinen; Ja hänen sieluuns' aatos Välähti taivainen: »Avuillaan ylevillä, Jos Jumala sen suo, Monenkin kansan verraks Kohota voisi kansa tuo.»
Liekö siis kaikkien yhteiseksi onneksi se, että ihmiset siksi suuressa määrin ovat sukupuoli-olentoja ja siksi vähän ihmisiä, että kansoittavat maan lapsilla, joiden syntysanat lausuttiin silloin, kun sukupuoli-olento voitti ihmisen? Minä vain kysyn, kysyn, sentähden että en ymmärrä. Olen kasvanut eristettynä muista, aina vain katsellen elämää syrjästä. Sentähden en ymmärrä.
Katsos Kerttuni! Ne ovat arvoisat ja loihtu-voima Niiss' asuu runsas. KERTTU. Loihtu-voima! LALLI. Oikein. Ne kolme vuotta ovat rippuneet Seinässä huoneen Yli-Jumalan, Ja syntysanat niihin lukenut On Vienan nerollisin tietäjä. Ne ostin, että niitä turvakses Sa kantaisit. KERTTU. Kuin? Turvakseni! LALLI. Ei niitä kantaissasi sinua Voi mikään tapaturma kohdata, KERTTU. Ei kulta ole multaa parempi!
Paremman taidesanan puutteessa me voimme sitä tässä nimittää esim. kansalliseksi realismiksi. Sen puhtaasti kirjalliset syntysanat olivat jo Aleksis Kivessä, joka suomalaisen kirjallisuuden kehityskulussa merkitsee juuri näiden kahden taidesuunnan toinen toisestaan kehittyvän, ei vastakkaisen kultaista keskiväliä. Mutta sen aatteelliset syntysanat olivat vielä sanomatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät