Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Hän mainitsi, että tapaus on hyvin tuttu lääkeopissa, nimitti latinalaisen nimenkin, mutta olen sen unohtanut. Tuollaisen iloisuuden hän sanoi olevan varman merkin ja ennusti, että iloisuutta on kerran seuraava vastaava mielen synkkyys. Mielentilat vaihtelevat moisilla potilailla, sanoi hän, niinkuin laineet, jotka milloin painuvat milloin kohoavat.
Mut vaikka se loistaa Voi hetkisen vaan, Se pimeyttä poistaa Ja varjoja maan. Kun synkkyys maan peittää, Se valoa luo Ja säteitä heittää Ja hyötyä tuo. Myös kynttilä pieni Mä pääll' olen maan. Tääll' kestävi tieni Ajan rahtusen vaan. Mut valoa näyttää Mun virkan' on myös, Oi, Herra, ett' täyttää Sen voisin mä työs!
Yks kaikki mitä aikoo jumalat, Kun viini kasvaa, laumat poikivat, Kun lapseni ja vaimot rauhan saa Ja viikunapuu varjon tarjoaa. 1:NEN SOTILAS. Kaikk' yhtä pitkää on kuin leveää. 2:NEN SOTILAS. Vait, tomppeli, kuningas tulee! Seis! BAALAK ja EGLON. EGLON. Isäni, kuningas! BAALAK. Kuulen, poikani. EGLON. Sin' olet alla päin ja mietit vaan. BAALAK. On syytä. EGLON. Mit' auttaa synkkyys?
1 SENAATTORI. Tuo mielen synkkyys hänen olentoonsa On luopumattomasti kiinnitetty. 2 SENAATTORI. Se toivo siis on mennyt! Palatkaamme Ja miettikäämme, voiko muulla keinoin Hätäämme suurta häätää. 1 SENAATTORI. Nyt on kiire. Kolmas kohtaus. Ateenan muureilla. 1 SENAATTORI. Uuraasti urkit; Onko joukot hällä Niin lukuisat, kuin sanoit?
Synkkyys ja selittämättömyys katosi siitä; hän alkoi aavistaa että surulla oli joku tarkoitus, korkea, salattu tarkoitus, joka aikaa myöten selviäisi hänelle.
Oli auringon nousun-aika kuin aseellisen miehen hitaat askeleet kuultiin lähestyvän kuninkaan telttaa, ja ennenkuin de Vaux, joka nukkui herransa vuoteen vieressä yhtä herkästi kuin koskaan kahlekoira, ennätti enempää kuin hypähtää ylös ja sanoa: "kuka tulee?" astui Leopartin ritari telttaan, syvä ja nöyrä synkkyys kuvattuna miehuullisilla kasvoillansa.
Aivan kuin olisi mennyt pakoon jotain, jota häpesi. Ja Heikki hengähti syvään. Hänen kasvoistaan lieveni synkkyys ja suun ympärille ilmaantui melkein mielihyvän hymy. Oliko tuo Olli? Olli liikuttuneena! Olli, joka muuten oli aina valmis arvostelemaan ja joka ei missään koskaan kadottanut kylmää malttiansa? Kerrankin! Ollin osanotto! Mikä voisi Heikkiä enemmän lohduttaa?
Ei kotikaan ole hauska ja nuorena on hänkin saanut mennä kannikkaa hakemaan ja joutunut maailman jalkoihin ja kun ei tiedä kuinka kauan saa elää. Synkkyys on kaikkialla. Olueella nuokin raukat itseään virvoittavat. Yksi menee iltaista iloansa varten riistaa hakemaan. Oi voi! Voisi minulla olla sekin risti, että tyttäreni olisi tuollainen! Sanokaas muuta! Mutta kiittäkää luojaa ett'ei niin ole.
Mutta ei tahdo suru kuitenkaan surulle tuntua, ei ota mieli oikein masentuakseen eikä saa sijaa yön synkkyys, sillä ulkona on aina valoisa. Ja se valo tulee sieltä samasta pohjoisesta, josta talvella tuli pimeä. Se enenee joka aamu, se lähenee päivä päivältä, se aukoo peitteitään ja hulmahtaa yht'äkkiä esille kuin piilosilla ollut.
Synkkyys majurin silmistä oli vaihtunut miltei avonaisuudeksi ja hyväntahtoisuudeksi, ja hän vastasi leppyisästi: olette puhunut paljon, jota en voi ruotsalaisena upseerina hyväksyä, mutta se ei estä minua Wittin jälkeläisenä myöntämästä, että olette oikeassa. Suomessa tuo kuitenkaan ei menesty.
Päivän Sana
Muut Etsivät