Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. toukokuuta 2025


Minä koetin kaiken tawoin saada poistetuksi nuo synkät warjot, jotka oliwat heidän kauniille kaswoillensa laskeuneet: toiwotin heille onnea ja iloista häiden wiettoa, ja mitä muuta semmoista hywää waan suinkin keksin, yhteisesti he kiitteliwät noista hywänsuowista toiwotuksistani, mutta mitään muuta yhteistä ei heidän puheessaan ollut. Juna tuli juuri nyt asemapaikalle.

Ken sen templiin kulki, Liian pyhään kulki, Jotta siks sen risti Merkitsisi julki. Templiss' on vuoroin, Raskas kaiho vuoroin; Varjot synkät heittyy Komeroihin kuoroin. Hämy siell' on musta, Hämy liian musta, Jotta mitkään muistot Antais valaistusta. Silmäs siellä kaihtuu, Ja kun noin se kaihtuu, Kaikki kuvat, mielteet Sulta tyhjiin haihtuu.

Seuraavana päivänä Henrik ilokseen huomasi, että yölliset synkät ajatukset saattoivat hyvin olla liioiteltuja: ei hän ehkä ollutkaan niin tarmoton, kuin oli näyttänyt, ja ehkä siitä tähtitieteestäkin vielä jotain tulee. Uuno on vaan toisenluontoinen ihminen, siinä kaikki. Jos Henrik löytää niin varmasti oman alansa kuin oli nähtävästi Uuno löytänyt, niin eikö hän muka voisi tarmokas olla!

Puku heillä oli melkein samanlainen, mutta sittekin pysyi silmiinpistävänä heidän erinäköisyytensä. Vänrikin hehkeät posket, lempeä piirre suun ympärillä ja tummat, synkät silmät eivät mitenkään olleet isästä. Hän oli kokonaan äitinsä poika.

Mutta, lapseni, mitä sinä ajattelet? Tahdon siellä hakea sen paikan, jossa Fredrik on tullut haavoitetuksi tahi minä en voinut lopettaa lausetta. Tuonko pikku Rudolfin tänne? kysyi täti Maria hetken kuluttua. Hän tiesi tämän keinon parhaaksi poistaakseen minulta hetkeksi synkät ajatukseni. Ei, ei nyt, tarvitsen levätä ja olla yksin.

"Niin, hyvä mammani, toiveet ovat tosiaankin jotenkin synkät, mutta ne selviävät jos ei muutoin niin viivyttämisen kautta." Kamreerin rouva meni sisään tyttärensä luokse, ja hänen synkeä katsantonsa ei johtunut omaisuutensa vaarassa olemisesta, vaan siitä että hänen petti ihminen, jota hän uskoi enemmän kuin omia ajatuksiaan.

Kustantaja-ystävä ja runoilija asuivat yhdessä ja eleskelivät miten kuten; kerran tuli heidän yhteisen taloutensa tila liian arveluttavaksi; silloin Catilinan täytyi siirtyä kauppapuotiin, lähteäksensä siitä ulos maailmaan toisenmuotoisena: katkerat sanat turmeltuneesta Roomasta lievennettiin sokurilla ja rusinoilla, joita synkät lehdet saivat sulkea syliinsä ja "seuraavina päivinä emme kaivanneet mitään", sanoo Ibsen itse.

Hän kiiruhti kokouspaikalle, tapasi kolme lakeijaa siellä jo odottamassa, otti heidät mukaansa, asetti heidät pitämään salaa silmällä ravintolan kaikkia sisäänkäytäviä ja palasi Athoksen luokse, joka juuri kuunteli Planchet'in ilmoitusten loppua, kun hänen ystävänsä palasivat luostarista. Kaikkien kasvot olivat synkät ja rypistyneet, yksin Aramiksenkin lempeä muoto.

Ja synkät, hirveät ajatukset tahtoivat väkisen taas tunkea mieleen. Jumala ei rakastanut yhtäpaljon kaikkia ihmisiä, ylhäisiä vaan ja rikkaita, mutta köyhiä ei. Kipua ja tuskaa, vaivaloisuutta ja kurjuutta kaikenmoista hän heille lähetti, painoi heidät niin raskaan ikeen alle, että he nääntyivät.

Päivän Sana

takajälkiäkin

Muut Etsivät