Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Mutta juuri kun hän tarttui oveen avatakseen sen ja Dora ja koti ja lapset muistuivat hänen mieleensä, tuntui hänestä, että kaikki valkeni. "Miten paha ja epäluuloinen minä sentään olen", ajatteli hän, "miten synkältä kannalta otan kaikki asiat!
He tahtoivat tietää, eikö hän nyt tahtoisi hyljätä tuumaansa jatkaa matkaa virtaa myöten koska kaikki näytti niin synkältä, koska heidän oli taisteleminen koskien, ihmisiä syövien maan-asukasten ja raivoavan rokon kanssa ja miehistökin oli niin alakuloinen. "Mitä muita toiveita", kysyivät he, "on meillä edessämme, kuin pelko ja kauhistus, välttämätön onnettomuus ja perikato?
Satavuotiset tammet ja kastanjat lähinnä rakennuksen ympärillä varjostivat niin tiheästi taloa että tuskin yksikään auringonsäde pystyi murtautumaan lehtiholvien läpi. Senvuoksi näyttikin paikka synkältä, jolta se ei muuten suinkaan olisi näyttänyt.
"Lähetä minut Florentiaan kolmen tuhannen miehen mukana", huusi Hildebad kiukuissaan. "Minä tuon tämän goottien kuningattaren ja hänen aatelisen ihailijansa luoksesi vankeina lintuhäkissä." Mutta muut olivat hyvin huolestuneen näköisiä. "Synkältä näyttää", sanoi Hildebrand. "Belisarius on sadantuhannen miehen kanssa edessämme.
Jaakko meni kuusikkoon sateen suojaan ja rupesi, siinä seisoessaan, miettimään tulevaista elämäänsä; sehän näytti aivan synkältä. Liisu kyllä oli luvannut olla uskollinen, mutta olihan tuo suuri rustholli hyvin viettelevä, sepä aivan luonnollista niin luuli Jaakko, vaan Liisulle olisi koko maailman rikkaus ollut mitätöntä, ellei hän sitä olisi saanut valittunsa kanssa nauttia.
Sinä iltana oli Elinasta seutu näyttänyt kolealta ja synkältä. Muistutin hänet siitä. "Luulen arvelevani sitä semmoiseksi vielä nytkin", hän sanoi, ja hetken mietittyään hän lisäsi: "Kuuluithan sinä oikeastaan seudun ulkopuolelle". Katsahdin kysyvin silmin häneen. "Niin, enhän tiennyt, kuinka silloin oli mieleni laita, vaan luulen kumminkin , mutta ei, en kumminkaan sitä tiedä.
Itse Savon maakunta, niinkuin koko muukin Suomi, oli nyt uusiin oloihin joutunut. Ensimmältä tosin monen mielestä synkältä näytti. Vähitellen kuitenkin ruvettiin huomaamaan, että oli laskettu uusi perustus, jonka nojaan tulevaisuus sopi rakentaa. Merkillinen, ikuisesti muistettava oli se vaihe, jolla vuosiluku 1812 alkoi.
Mai, pikku Mai ... niin, hän muistutti ihannetta, hän toteuttaisi hänen unelmansa... Mutta ihanteet katoavat, ne eivät ole tästä maailmasta, parasta ja kauneinta emme saa koskaan pitää... Hän vavahti tuskasta, ajatellessaan tätä. Mutta miksi katsoi hän kaikkea niin synkältä kannalta, miksi mietti ja ajatteli hän niin paljon? Ja ennen kaikkea, miksi vaati hän niin paljon kaikilta?
Näin moititaan: voi kuink' on murheinen Ja synkän musta niittypuron juoksu, Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu. Ei muisteta: tuo puro kotoisin On synkältä ja hallaiselta suolta, Ja korven kautta juosten, kuulikin Se näljänhätää, itkua ja huolta.
Mutta jos nykyisyys näyttääkin synkältä, niin kaikki, mitä silmä kohtaa, on toivon elähyttämää. Me olemme yhdessä noista saksalaisista satulinnoista, joissa seininä ovat tuhannet pienet lasipullot, jotka sisältävät syntymättömien ihmisten sieluja. Olemme sillä elämän olopaikalla, joka on ennen varsinaista elämää.
Päivän Sana
Muut Etsivät