Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
No nyt minä siis alan kertomukseni, minä Harry Henderson rehellinen Yankeepoika, New Hampshires'in vuorimaasta ja nykyään porvari Newyorkissa. Kolme vaihetta on ollut minun elämässäni. Ensimmäinen vaihe: lapsuuteni morsian. Toinen vaihe: Utu-morsiameni eli tulevaisuuteni uni-maailma. Kolmas vaihe: minun todellinen morsiameni, minun puolisoni, kuinka minä häntä ha'in ja hänet löysin.
Tämä ikäänkuin maamme ja kansamme menneisyyden, tähänastisen historiallisen kehityksen itsekielto, itsemurha on viimeaikaisen traagillisen historiamme traagillisin vaihe.
Itse Savon maakunta, niinkuin koko muukin Suomi, oli nyt uusiin oloihin joutunut. Ensimmältä tosin monen mielestä synkältä näytti. Vähitellen kuitenkin ruvettiin huomaamaan, että oli laskettu uusi perustus, jonka nojaan tulevaisuus sopi rakentaa. Merkillinen, ikuisesti muistettava oli se vaihe, jolla vuosiluku 1812 alkoi.
ENKELI. Seis, mies, ja vastaa, kysyn sulta: Tunnetko allas kallion? BILEAM. Sen tunnen. ENKELI. Mutta henkesi On peruskallionsa hyljännyt. Vakuutuksensa liittokirjan myönyt. BILEAM. Soraksi murtaa aika kalliotkin, Uus ajan vaihe vanhat liitot ratkoo. ENKELI. Mut uskosi? BILEAM. Myös Israelin usko, Kuin ahdas juhlavaate hyljätään, Kun oikea ja nurja puoli tyyten On likainen ja nukkavieruna.
Se oli vaihe suuren tammen, Jonka pieni mies jakeli Kansan kaiken työn hyväksi Sammonkin ja'amme kerran. PELLERVO. Missä nyt pieni mies merestä, Joka myrskyistä kohosi? Missä rohkearotuinen, Jonka innostus ylensi Kansan kaiken työjaloksi? Suuret töihinsä väsyivät, Pienet pieninä pysyvät. IMMO. Ain' epäilet niinkuin syksy Sen on Ilmari tekevä! Ulkoa kuuluu torven soittoa ja huutoja: "Ilmarinen!
Tuskin on mikään vaihe niistä monista, joihin lohenonkija joutuu, niin tenhoisa kuin ensimmäinen tuntu suuresta lohesta. En tiedä vielä, millainen se on, en, minkätapainen, sen vain, että se siinä on. Olen onnistunut, olen laskenut oikein, juuri sen perhon piti siihen ja siihen paikkaan pudoten kaikkien teoriain mukaan kelvata.
Ja kun päättyvi kerran Tämä elo, nimeen Herran, Vajavainen, tukalainen, tämä vähä ajan vaihe; Elo toinen, parempainen, Jumal' anna taivahassa, Muuttumaton, puuttumaton ilo enkelien kanssa. Laulu, olut ja viina.
Tuon leikin katsominen oli syrjäisistäkin hauskaa, ja ihme kyllä, ettei siinä koskaan syntynyt tappelua tai epäsopua, vaikka kasvoista ja säihkyvistä silmistä päättäen intohimot olivat ylimmillään. Iloisin ja todellakin onnistunein osa karnevaalissa oli sen viimeinen vaihe. Tuskin oli ilta tullut, kun kaikissa vaunuissa, kaikissa ikkunoissa ja kaikilla parvekkeilla pantiin toimeen ilotulitus.
Pojat edellisen kesän pojat istuvat äänettöminä puissa ottamatta mitenkään osaa soitimeen. Ville arveli, että ne kai ihmetellen kuuntelevat ukkomiesten outoja ääniä. Koppeloa ei näy vielä ainoatakaan. Tämä soitimen ensimmäinen vaihe kestää tavallisesti kaksi viikkoa. Silloin koppelot saapuvat soitimelle, »koppeloviikot» alkavat, ja soidin on silloin kuumimmillaan.
Kun miehet pian melkein unohtivat sen kauhuajan kuin olivat kuolon uhassa eläneet, oli sitä vastoin Annin mielessä aina tämä elämänsä vaihe, ja hän pysyi hellänä ja lempeänä, ja jokainen äkkinäinen sana oli hänestä kuin pistos sydämmeen, niin että Maisu usein Pilgrimille valitti: "Minä pelkään, ettei Anni enää kauan elä; hänessä on jotain niin hurskasta, niin pyhää, etten sitä sanoa taida".
Päivän Sana
Muut Etsivät