Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Hän juoksi hurjasti lumiläikkäin poikki pakenevan toverinsa perässä; kun taas Kroof, kaikki karvat pystyssä kiukusta, riensi mökkiin, jossa Kirsti ja Miranda sitä syleilivät ja kehuivat kiitollisin kyynelin. Kun ensimäiseksi karkuun lähtenyt, se laiha ja mustaverinen, oli päässyt metsänreunaan, niin hän pysähtyi taakseen katsoakseen.
Minä kadun entistä kovuuttani ja siunaan tätä hetkeä, joka on teidät jälleen yhdistänyt; minä tervehdin vaimoasi rakkaaksi tyttärekseni ja tätä tyttöstä rakkaaksi lapsen lapsekseni. Tulkaa kaikki isänne syliin!" Vanhus itki ääneen, kun hänen lapsensa häntä syleilivät ja näin tavatonta asiata kummastellen kaikki palvelijat kutsumatta astuivat sisään avonaisesta ovesta.
"Koska meidän täytyy. "Mutta minä kuulen naisen ääntä ja hameiden kahinaa. "Me lähdemme." Vitiges kääntyi oveen päin. Teltan ovella seisoi harmaassa puvussa ja musta harso silmillä hänen vaimonsa Rautgundis painaen pientä marmoriuurnaa rintaansa vasten. Lemmekkään tuskan ja tuskallisen hellä huudahdus ja puolisot syleilivät toisiaan.
Minä olen teidän ystävänne enemmän kuin luulettekaan, sillä aivan ensi kohtaamisestamme asti olisin voinut ottaa teiltä hengen, jos vaan olisin maininnut sanankaan kardinaalille. He syleilivät toisiansa, tällä kertaa vapaasta tahdosta ja täydellisessä sovinnossa. Planchet sai Rochefort'ilta kersantin paikan henkivartiossa.
Oi, Fredrik, Fredrik, kadotettuni! nyyhkytin minä, voimatta hillitä epätoivoista itkuani. Martha, vaimoni! Mitä se oli? Todellinen ääni hänen ja todelliset käsivarret, jotka syleilivät minua myrskyisesti. Unelma se ei ollut, lepäsin puolisoni sylissä.
Vihdoinkin olivat he perille päässeet, vihdoinkin olivat he kulkeneet portin läpi, joka vei Juutalaiskaupunkiin, he olivat enää vaan muutamain askelten päässä rakennuksesta, jonka ala-ikkunoista kirkas tuli pilkoitti, ja jossa Baruch Schnapper kuolemantuskassa tytärtänsä odotti. He astuivat sisään. Ilohuuto tervehti heitä, ja isä ja tytär syleilivät, ääneensä itkien, toisiansa.
"Vai niin? Tuossa saat vielä ja vielä". Autuaina syleilivät rakastuneet toisiansa. Pihlajapuu humisi siihen, ja metsästä kuului yörastaan laulu. "Kas niin, piisaa jo, tämä vielä, ja sitten mennään Marannan luo. Herra Jumala! Kuinka iloiseksi hän nyt tulee!"
Onnesta hehkuvina Kustaava ja Kerttu syleilivät toisiansa, kun sinä iltana erosivat. Mutta kun Kerttu sitten kulki pois Kustaavan luota, näki hän Hanneksen tulevan kotiansa päin ja teki kasvonsa sangen totisen ja jumalisen näköisiksi, sillä suuri hurskaudenhenki tuli juuri sillä hetkellä hänen päällensä. Se oli kiltisti tehty, sanoi kapteeni, kun tuli kohdalle.
"On; hän on todellakin tullut!" "Jumalan kiitos! Nyt ajatkin taas muuttuvat! Eläköön kuningas!" Niin kuuluivat kysymykset ja vastaukset, toivotukset, huuto ja hälinä kadulta kadulle; ihmiset syleilivät toisiansa iloissansa, ja sinä yönä taidettiin todellakin nähdä, kuinka suuresti alamaiset kunnioittivat kuningastansa, kuinka hellästi ja sydämellisesti he häntä rakastivat.
"Mitä?!" "Rikkinen se on, teidän palvelukseksenne. Entäs teidän?" "Nikkinen." "Mitä?!" "Nikkinen se on, teidän palveluksenne." Ja kaksi -ikkistä katselivat toisiinsa tarkasti. "No, koira vieköön, sinäkös se olet?" huudahti viimein Rikkinen. "Ihan oikein, mutta jollet sinäkin ole sinä, niin annan sormen kädestäni!" "Ystäväni armas!" "Oma viljon veljyeni!" Ja kaksi -ikkistä syleilivät toisiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät