United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minä miekkojen leikkiä ihailen.» »Minä vain olen lempeni orja!» »Minä lemmin laulua vapaiden.» »Käy sydämessäin sota sorja!» Hän jälleen luuttunsa kieliä lyö niin kummalla kaipauksella, ja tähdet viittoo ja tuoksuu yö, ei torjua voi Isabella. He muistavat veljeä taistelevaa, he huokaavat hehkuvin rinnoin, he suutelevat sata suudelmaa he syleilevät sydän-innoin...
Sen juuret kiertävät kadunalaisia johtoputkia ja syleilevät lokaviemäritorvien vyötäisiä, eivätkä ole koskaan saaneet kasteluaan taivaan sateesta eivätkä kylpyään purojen tulvista: sitä juotetaan kadunlakaisijan letkusta ristikkonsa läpi niinkuin vankia kopissansa. Katupuro vilisee sen ohitse viemärin kitaan. Ilma, jota se hengittää, on keittiölieskaa kahviloista ja kellarikerroksista.
KANSA. Eläköön Gustavin sankari! Elma katsoo säikähtyneenä sisään tulijoita. Ah Elmani ja enkelini! Syleilevät. ELMA. Oi Niiloni, ja taivaani! Tuokion äänettömyys. KANSA. Eläköön Gustavin sankari! Viel' elät hellä, rakas Elmani, Sä mulle kalliimpi ja suloisempi, Kuin Reinilaaksoin ihanimmat ruusut! Siis terve, rauhan, riemun vartiani, Taas urho-sydän lempeen liittyköön!
Vuorisolissa heittelee se kirjavia kiviä, tempaa käskijävoimalla sisarlähteet mukaansa. Alhaalla laaksossa nousee kukkia tiellään, kedot elävät hänen henkäyksestään. Eivät häntä pidätä varjoiset laaksot, eivät kukat, jotka hänen polviaan syleilevät, houkutellen rakkauden silmillä. Lakeutta kohti hän pyrkii käärmeenä kulkien. Purot yhtyvät häneen onnekkaina.
Ei kauan; kunnes putoo lehdet puista. Menee parvekkeen luo; ROUVA HALM etsii GULDSTADIN käsiinsä. vieraiden keskessä. Me opetuksen saimme vakavan: jos kovat epäilyksen ajat koittaa, niin totuus käärmeen suistaa surmahan, ja rakkaus voittaa. Niin, se aina voittaa! Syleilevät ja suutelevat parittain. Ulkopuolelta vasemmalta kuuluu naurua ja laulua. NEITI SK
Toki pelkäänpä nyt, ettei millonkaan ollut lempesi täällä kohonnut ylemmäksi maamme piiriä. ANIAN. Eikö ollut hän? Sinä loukkaat uskollista lempeä, jonka siivet syleilevät ijankaikkisuutta! Margareta! Ijäisyyteen pyrkivät siis meidän molempain lemmet. Kuitenkin, nyt avara juopa on laskettu heidän välillensä niin täällä kuin siellä, elles sinä kuolemalla kuole.
Paashin kauhistuneissa silmissä olivat nuo toisiaan syleilevät kuin kaukana sumun peitossa. "Onko tuo, voiko tuo olla totta? Onko kuninkaan pyhyys tehnyt tuossa kadotetussa ihmeen? Vai onko se vaan kelvotonta petosta? Käyttääkö tuo pahin teeskentelijä puhtaimman suun sanoja vaan uuteen petokseen?" Niin epäili n paashi itsekseen, ajatukset sekavina ja pää polttavana. Kului muutama silmänräpäys.
Jyrkkä saarento, jonka päällä sen muurit ylpeinä seisovat, Aar'in nopeat ja kirkkaat laineet, jotka kuohuen sitä syleilevät, sen taivaanranta täynnä ikuista lunta, itse karhukin, josta se nimen sai, ja jonka kuvaa joka askele muistuttaa, kaikki yhdessä antavat sille tuon säännöttömän, karkean, ja mahtavan ulkomuodon.
Mutta missä ovat elämänvoimiemme lähteet, missä persoonallisen kasvamisemme hedelmällinen maa? Jumalassa, hänen luovassa, kaikkeuden läpi virtaavassa voimassaan, hänen hengenenergiansa elämänliikunnoissa, jotka väräjöiden kulkevat lävitsemme ja syleilevät meitä heti kun olemme heränneet omasta itsestämme tietoisiksi.