Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Mutta , kapteeninrouva laski hellästi kätensä Marian olalle; häneltä ei riittänyt sanoja tarpeeksi kiittääksensä Mariaa, joka oli hyljännyt lahjat. Ei sitä olisi kestänyt, jos Maria olisi ruvennut komeilemaan vihollisten koruilla, kunnes hänet vihdoin olisi tallattuna viskattu pois. Nyt he vihdoin ymmärsivät toisiansa ja olivat ystäviä kuten ennenkin. Syksyn likasäät olivat muuttuneet talveksi.
Hänellä ei ollut enemmän sydäntä kuin marmorikuvalla; sen Matti ja minä viimein saimme katkeraksi tuskaksemme kokea. En voi nytkään vielä sanoa, kuinka se kävi ja mistä minä ensiksi huomasin, miten meidän kumpaisenkin laita oli. Mutta jo aikaa ennen syksyn loppua oli meidän ystävysten väli kylmennyt. Ei se ollut mitään semmoista, jota olisi voinut sanoiksi sanoa.
Vielä lopuksi miehet hakkasivat poikki nuoria koivuja ja pihlajia, jotka sitte kotona olivat maahan pistettävät pihalle portaitten viereen, ja tytöt poimivat kukkasia ja lehtiä, koristaaksensa tupain seiniä ja lattioita. Näin viettää Pohjan nuoriso juhannusyön. Kesän kukkaset olivat jo vähenneet, ja kellastuneet vaimot ilmoittivat syksyn tuloa.
Vaan syksyn kuluessa, kun työt ja toimet alkoivat vähentyä ja olot Tuomarilassa tulivat hiljaisemmiksi, kasvoi yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne Ainissa yhä valtavammaksi. Hän oli muuttanut ylisiltä omaan pieneen huoneeseensa, ja tänne hän nyt järjesteli kaikki omat tavaransa.
Ma itsessäni tunsin Pietarin. Se siemen, jonka kerran sydämehen on suru syksyn aikaan kylvänyt, ei kuole kylmyyteen ja pakkasehen. Ruis-oraan tavoin kerran keväimehen se nousee, kun on hanki häipynyt. Ah, syksy, sydämien toukomies, Syyskylvön yksin kypsyväksi ties! Te maaliskuiset aamuyöt, kun kevät saapuu salaa, kun punertavat metsäin vyöt jo hohtain lumet palaa!
Oli päässään kultakruunu, yli katsoi hän nurmikon keväisen: oli prinssiksi hän luotu ja kuninkaaksi kukkien. Ranunculus, kultakukka, hän kuninkuudestaan unelmoi, ja kuluivat kevät ja kesä ja syksyn vihurit soi. Kuin unesta heräten katsoi hän syksyn outoon pimeyteen. Ranunculus, kultakukka, hän huomasi kruununsa kalvenneen. Ranunculus, kultakukka, hänen kruununsa kultaus kului pois.
"Mutta tähän viimeiseen, joka oikeastaan onkin ainoa, joka ansaitsisi vastausta, tahdon vaan lisätä, ett'ei Rönnov'in tarkoitus suinkaan liene loukata sisimpiä tunteitani, saatuaan ensin tietää mitenkä minä ajattelen. "Enhän paljoa aikaa pyydäkään, vaan edes ensi talveen. Tahtoisin niin mielelläni tämän vuoden, ainakin kesän ja syksyn, viettää levossa ja rauhassa.
Emmepäs ole tavanneet? Asuitko kauan Münchenissä? Koko syksyn. Ja nyt sinä matkustat Milanoon? Päinvastoin Roomaan. Roomaan? Siinä tapauksessa sinun täytyy muuttaa vaunua Veronassa. Minä tiedän. Ja sinä? Minne sinä matkustat? Roomaan. Me saamme siis matkaseuraa toisistamme. Johanneksen olisi koko ajan tehnyt mieli kysyä jotakin Liisasta. Mutta hän ei uskaltanut. Mahtoikohan Liisa olla mukana?
Mutta syksyn myrskyjen ja pimeyden mukana saa lahti kodikkaankin leiman.
Alkukesästä hän kuitenkin jo palasi ja asettui Tähtiniemen läheisyyteen pieneen torppaan »lukuja jatkamaan». Hänen tarkoituksensa oli todella lukea, mutta päätarkoitus oli kuitenkin saada tilaisuutta olla yhdessä Aunen kanssa, sillä syksyn lähetessä oli heillä molemmilla taas ero edessä. Erkki aikoi nimittäin sen lukukauden olla Helsingissä eikä Aune voinut kotiaan jättää.
Päivän Sana
Muut Etsivät