Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Siellä täällä raunioilla liikkui joku rauhatonna haeskellen niinkuin varjo vainajien mailta. Väsyneitä vanhuksia taikka vaimoja ne oli. Markku istui kaivon kannelle ja katsoi peltoon, joka tallattuna lepäs. Päivä loisti leppoisasti raunioihin. Kiurun laulu kuului korkealta niinkuin kaukahisen toivon ääni. Vielä menneist' elämäänkö oisi? mietti Markku.
Olisi ollut mieletöntä antautua siihen harhaluuloon ja myöskin siihen toiseen harhaluuloon, että hän sinä ilmoisna ikänä voisi taistelulla tai sovinnolla saada rakastettunsa omakseen. Muserrettuna ja maahan tallattuna oli kaikki, mitä hän murjotun sielunsa kainoissa unelmissa oli jälleen rohjennut rakentaa. Hän purskahti tuskalliseen nauruun.
Tahdotko, että opetan sinulle erään paljon pahemman rangaistuksen, sellaisen, että hän elää, mutta maan tasalle tallattuna ja häväistynä ja joka hetki toivoen kuolemaa? Kuningas, tahdotko tulla tietämään sellaisen keinon?" Kuningas vastasi: "Tahdon, jos hän todella sen kautta tulee elämään suuressa häpeässä, pahemmassa kuin kuolema... Kuka osoittaa minulle sellaisen kidutuskeinon?
Kuitenkaan Julmemp' ei ole toimessaan Kuin moni muu tuo pyövelihenki. Tuskan hiki saa voudillenki! Voutikin Grotten on orja vaan. Muistaos: häll' on valintapaikka: Valtion korkein kunnia, taikka Päivät pitkät pyörittää Niinkuin uhrit myllyä, Kunnes vaipuu kuolemaan, Tallattuna verihin Orjain jalkaterihin. Senvuoks riennä, riennä, riennä!
Kilvassa raukka ken horjahtaa, Joll' on saalis arvoton, Hukass' on, Orjaks saa, Grotten tankoon työnnetään Päivät pitkät pyörivään, Selkään, olkaan ruoskitaan, Kunnes vaipuu kuolemaan Tallattuna verihin Orjain jalkaterihin. Frode, tää on kilpailu; Kuinka se kiihtää, polttaa, viiltää, Pistää, puree, kalvaa, hiiltää, Kuinka se särkee, kuumettuu!
Mutta , kapteeninrouva laski hellästi kätensä Marian olalle; häneltä ei riittänyt sanoja tarpeeksi kiittääksensä Mariaa, joka oli hyljännyt lahjat. Ei sitä olisi kestänyt, jos Maria olisi ruvennut komeilemaan vihollisten koruilla, kunnes hänet vihdoin olisi tallattuna viskattu pois. Nyt he vihdoin ymmärsivät toisiansa ja olivat ystäviä kuten ennenkin. Syksyn likasäät olivat muuttuneet talveksi.
Sun kättäs sattuma oil johtamassa, Ei malttamuksen aikaa ollut sulla; Sa välikappaleena olit Luojan. ANNA. Se sattumaako? Julma sattuma! Mi synkeänä riippuu ylläni. Mis oon ma rikkonut niin sortuaksein?... Vaan vaiti, kurja! Valittaako kukka. Kun tallattuna uupuu multahan? Ei tutki hän, miks' sullotaan. Kuin se Ma päättää tahdon myös. MARIA. Oi, Anna kulta, Et kuolla saa!...
Päivän Sana
Muut Etsivät