Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Vait! Elä pelkää impeni armas suven murheita, suruja sen, vaan itkeös iloja lemmen ja kerkkiä keväimen. Mitä kauniimpi kesän on aika, sitä synkempi syksy on. Siks niin minä syksyä pelkään, oma perhoni onneton. Näin pääni kun helmahas painan ja kun kuuntelen huountaas, en tiedä, miksi sen vanhan merimiehen mä muistan taas.
Syksyä seurasi talvi; vientitavaranlastaus satamassa alkoi vähetä ja koko Ryfors vaipui kuin uneen. Lahdelma jäätyi, kansa vetäysi ylemmäs metsiin, ja valko vaippa levisi talvilepoon nukkuneille rannoille. Robertille alkoi kovan ja rasittavan työn aika.
Hän oli pitkin syksyä kirjoittanut Esteristä hänen kotiaan ylisteleviä kirjeitä vakuuttaen ylpeydellä, että Esteri kesällä palaa kotia toisena ihmisenä kuin sieltä lähti: hän on taipuisa kuin keväinen vitsa, herttainen ja rakastettava. Mutta nyt oli tapahtunut arveluttava käänne. Esteri kieltäytyi lähtemästä mihinkään huveihin tai kylään ja pysyi itsepintaisesti kotona, istuen kirjojensa ääressä.
Jo aikoja sitten olin minä kirjoittanut tulevalle apulaiselleni että, koska en tiennyt kauvanko tulen olemaan parannuksella ja koska sittemmin ehkä tarvitsen enemmän lepoa ja rauhaa, jos hänen haluttaisi tulla viettämään syksyä täällä ja harjoittelemaan saarnaamisessa, olisi hänestä nyt sangen suuri apu. Minä siis odotin saavani tavata hänet täällä, jopa kotiutuneena.
Muste oli mustikoista puristettua. Paperina oli alussa tuohilevy, mutta sitten hän hankki itselleen oikeata paperia ja oikeata mustetta. Mietti kauan, miten siihen rahaa saisi. Oli oppinut pyssyä käyttämään ennen kuin kynää, kulki kaiken syksyä metsiä, ampui lintuja, toi vain osan kotiin, loput kätki niittylatoon ja siellä jäädytti.
En näe enää Tohmajärven ihania kyliä, vaan elän niiden pyhien paikkojen muistoissa, joissa olen sinun kanssasi elänyt elämäni ainoat onnen ja autuuden hetket." Niin oli kulunut osa syksyä. Talven henkäys tuntui jo ilmassa: lehdet kellastuivat. Poissa olivat lintusten iloiset parvet, poissa survovat hyttyset. Ei ajelehtinut enää vesilintu Tohmajärven selällä, ei muistuttanut mikään kesästä.
Läksi itse muille maille, Kantoi hahtehen kalunsa, Neuvoi siitä neitoansa, Lähtiessänsä varotti: "Kasva, neito, kaunihiksi, Alla varjon vanhempaisi, Jos mä viivyn viikommanki, Kauvemmaksiki katoisin; Kokottele vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan kesä'ä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä!
"Kokotteles vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan keseä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä; Kunsa kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Otiakos uros parempi, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani; Ota muutoin muotohittes." Eirikki vähä ritari Valhekirjat kannatteli, Valhekirjat kiiruhulta: "Lalmanti on soissa voitu, Pantu maahan paineluissa."
Kaiken syksyä kesti terveydelle vahingollista, sumuista ilmaa myrskytöntä, sateetonta, hallatonta, lumetonta alinomaa raskas ja pilvinen taivas, joka lyijyisen holvin lailla peitti onnetonta maata. Ja tämän ahdistavan ilmakehän alla jatkoi rutto yhä edelleen hävityksiään, ja raskas ja synkeä alakuloisuus vallitsi kaikkialla.
Nyt minä läksin täysin tyytyväisenä, sillä olihan minulla mainio tilaisuus tehdä tuo suora tunnustus, joka mieltä painoi. Tulin saamaan varmuutta, tietämään josko elämäni on oleva ikuista kevättä tahi ikuista syksyä. En kuitenkaan hetkeäkään epäillyt sen olevan muuta kuin kevättä.
Päivän Sana
Muut Etsivät