Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ja niinkuin sitä manaten minä heitän siimani kerran, kaksi, ja kolmannella jo tarttuu. Ja kun se matoseen tarttuu, niin se myös pysyy. Mene vain, mene vain, kyllä sieltä pian tuletkin, ei nyt ole aikaa oikkuilemisiin. Sääli sinua, mutta ei tässä auta. Syönyt olet, luultavasti omaa sukuasikin, nyt syödään sinut. Kuta pikemmin antaut, sitä pikemmin se on suoritettu.
Teppo sanoi iloisin kasvoin: Samoilla istuimillako me nyt syödään kihlajaiset ja häät, kuten eräs amerikkalaisen maanviljelijän vastatullut työmies oli syönyt samalla istuimella aamiaisen, päivällisen ja illallisen ja sitten kellistynyt maata ja sanonut: 'Suomessa sitä illallisen jälkeen ruvetaan nukkumaan. Syödään häät sitten kun häät tulevat.
"Siellä ei ole mitään hätää", kertoi Mattu palattuaan takaisin; "siellä syödään vielä selvää leipää, eikä meidän tarvitse heille antaa lihoista". "Anna heille kuitenkin", sanoi Yrjänä, ja sitten tuli Grills itse tuomaan suoloja, joita tiesi heidän tarvitsevan teurastetun lehmän lihoihin. "Vappu käski kiittää ja sanoa terveisiä; hän arveli, että kylläpä te usein teurastelette."
"Hän saattaa kylläkin olla oikeassa", sanoin. "Monessa perheessä syödään hyvällä maulla hapanta leipää vuodet umpeen. Heidän ostaessaan leipurilta leipää, on sekin hapanta, mutta he eivät sitä huomaa, leivän keveys kun heistä on sen paras ansio." "Etkö voi neuvoa häntä leipomaan toisenlaista?" kysyi vaimoni. "Olen tehnyt kaikki voitavani.
"Mitä nyt syödään?" sanoi eräs ukon wanhemmista pojista huoaten. "Syöminen syömissäkin, waan entäs kruunun rästit?" muistutti siihen toinen. "Entäs Linkilän Erkki?" säesti kolmas. "Woi, woi! minä en saakaan awiiseja", päiwitteli Matti. "Leipää, leipää! meillä on nälkä", huusiwat lapset ja kämpiwät ukon syliin. "Hywä Jumala noita wiattomia raukkoja!
Mieluistapa olisi todellakin teitä joskus nähdä lohikeitollamme. Mutta nyt syödään talkkunaa, kun lohet ovat tallessa jään alla, sanoi emäntä hymyillen ja kehoitti kiertymään pöytään, missä kukkurapäiset talkkunamaljat höyrysivät.
Huomaa Hurtta luona takan kuurullansa kumman jonkin, äkkää silmäpuolen akan: siinä etsimänsä onkin! Roikkuu päällä paidan risa, riippuu rinnat häijyt hällä, konkelona koivun visa niinkuin lentoon lähtijällä. Kiroo Hurtta kolminkerroin: »Tuoss' on laukku, siinä naukku! Ensin syödään, juodaan herroin, sitten vielä viime paukku.
Sillä välin tuhkassa paistetaan kakkuja, jotka syödään kahvin kanssa; muuta ateriaa erämaa-matkoilla harvoin on tarjona. Syödessä puhellaan vilkkaasti matkan pienistä tapauksista tai ylimalkaan erämaan oloista. Niin istutaan usein vielä puoli-yöhön saakka, sillä yö on Arabiassa hauskin ilon aika.
Aina vain pitää hänen poimia! Tuntui kauhealle kaikista. Ja marjasta palatessaan he panivat jokainen kourallisen, muutamat kaksikin kourallista jumalanmarjoja kivenkuoppaan, jonka ensin tyhjensivät entisistä ja tarkoin havuilla puhdistivat. Se on varma, että nyt syödään. Huomenaamulla on kuoppa tyhjä.
VARRON PALVELIJA. Sama sun lie toimes! CAPHIS. Niin on; ja sinun, Isidor? ISIDORIN PALVELIJA. Niin oikein. CAPHIS. Jos vaan ois rahat kourassa! VARRON PALVELIJA. Ma varon, CAPHIS. Kas, tuossa tulee armollinen herra. TIMON. Nyt syödään, Alcibiades, ja sitten Lähdemme jälleen. Minulle? Ja mitä? CAPHIS. Tää velkakirja, herra. TIMON. Velkakirja? Mist' olet? CAPHIS. Täältä Ateenasta, herra.
Päivän Sana
Muut Etsivät