United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedättekö, mitä tässä syödään? kysyi Athos kymmenen minuutin kuluttua. No hiidessä! vastasi d'Artagnan, juottovasikkaa ja... Ja lampaanpaistia, jatkoi Porthos. Ja lintupaistia, virkkoi Aramis. Erhetystä! te syötte, hyvät herrat, sanoi Athos painavasti, te syötte hevosta. Elä hemmetissä! sanoi d'Artagnan. Hevosta! huudahti Aramis irvistellen. Porthos ei virkkanut mitään.
Niinpä niin, tuotahan kerrotaan. Monta on valtakunnassa herraa nykyään, ja jota useampi kokki, sitä huonompi rokka, ja me se rokka olemme, me..... Joka syödään, niinkö? Annappas koittaa vaan! Kuulkaas, Jansson, tuolla tapahtuu hirveitä öisin, tuolla hirsipuun ympärillä. Huh! tulee pimeä jo!
Summasta maksetaan viisisataa Kierilän herralle ja loput syödään itse. Ja siis, ja sentähden, kyllä Olli jo voi ruveta ajattelemaan akkaa". Siihen päättyi Ollin tilinteko, ja nyt hän rupesi todellakin ajattelemaan naimis-kauppoja.
Sen sanottuaan emäntä lähti Hetvin avuksi sikojen juomista kantamaan. Tyytyväisenä vaaraimia puulusikalla suuhunsa nostellen rovasti hymähti ja virkkoi puoliääneen: Tynnyreissä marjasäilykkeet ja puulusikalla syödään. Niin. Mutta nämä on hyvästi säilytetty. Ja tynnyreittäin marjasäilykkeitä, se on ennenkuulumatonta.
"Kah ihmettä!" irvisteli Neekeri, "hän antaa almuja." "Ja te olette sukkela", vastasi Guebriläinen. "Tämäpä on kummallinen päivä." "Mitä nyt tehdään?" kysyi Kisloch. "Syödään päivällistä", esitteli Neekeri. "Niin! tämän platanipuun alla", lausui Kalidas. "Hauska on olla yksinään. Minä vihaan kaikkia paitsi meitä itseä." "Seisattukaat tähän, vanha konna", huudahti Guebriläinen.
Wallin oli matkakertomuksista lukenut hyvin paljon siitä, kuinka vaivaloinen kamelilla ratsastaminen on; mutta hän perehtyi siihen kohta alusta. Päivän noususta kuljetaan kello 10 t. 11 saakka; silloin pysähdytään, syödään suurus ja juodaan varsinkin runsaasti kahvia. Kamelit sillä aikaa käyvät pureksimassa likiseudun kuivia pensaita.
Ei, mutta otetaanhan haravat ja hajoitetaan heinät kuivamaan, syödään sitten, sanoi Janne päättävästi. Mutta jos meidät tavoittaa nälkä. Nälkä ei ole niin suuri herra, ettei jouda sitä aikaa odottamaan. Tehdään sitten niinkuin tahdot, sanoi Mikko ja lähti pitkillä askelilla kävelemään veräjälle, mihin oli tänä aamuna jätetty haravat.
Teetä hän ei ollut koskaan saanut, ainakaan muistanut. Hän ei tiennyt miten sitä syödään ja mille se maistuu. »Eipä sanota persolle, se on makeaa», sanoi äitikin ensiksi nauraen, kun Elsa häneltä sitä kyseli, vaan kuitenkin sitten lisäsi: »No kohtapa tiedät; me keitämme sitä tänä iltana.» »Jopa minä tiedänkin, jopa tiedänkin», päkelsi hän iloissaan, vaan se selittänyt tarkempaan.
Suurin talo, muista vähän erillään, Shemeikan talo. Ei heillä ole viljelyksiä eikä karjaakaan, jokin lehmä talossaan, Shemeikassa kolme. Kaupalla eletään ja eränkäynnillä ja ryöstöllä ja minkä milläkin vehkeellä. Vaan hyvästi eletään, hyvää syödään, hyvää juodaan, rikkahia ollaan. Poika matkoja tekee, äitinsä kotia hoitaa, naisiaan komentaa. Ei elä enää Shemeikan isä?
Iloiten lausui Valtiattareni: »Kas, katso ylhäistä, min vuoksi vieläi maan päällä käydään niin Galiziassa!» Kuin kyyhky painauu luo puolisonsa ja toinen toista kuhertaa ja kiertää ja tahtoo tuolle hellyyttänsä näyttää; niin näin nyt, kuinka toinen toistaan suuret nuo vallat tervehtivät kunnioittain ja kiittäin ruokaa, jota siellä syödään.