Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ja hyvin ne heränneet mielistyivätkin Sakarin saarnaan. Oli ihana ilta. Pihamaa oli kuin rauhan yrttitarha. Karja söi läheisellä laitumella rauhallisena ja keskellä lehmikarjaa makasi iso härkä. Se oli suuttunut erääseen lehmään ja makasi siinä uhallakin, silmät vihasta muljollansa. Ja Sakari saarnasi: »Jos tuossa aitassa makaa yksi suruton vaimo, niin se ei herää, jos ei joku tule ja koputa.»
"Tuossa seisoin äsken vavisten epätiedosta... Mutta minä rakastan isääni ja tahtoisin uhrata rahat hänen hyväksensä." Hän ei lausunut sanaakaan minun hetkeksi vaietessani. Hän oli todellakin oikein kivenkova, kaikki rukoukseni olivat turhat enkö minä siis olisi suuttunut?
Ollen pakotettu vaikenemaan ja tukahduttamaan harminsa olisi hermostunut Colette toivonut, että kuningatar joskus olisi suuttunut ja näin kostanut heidän molempien puolesta.
Minä en ollut suuttunut heille; minä pikemmin pelkäsin heitä, ikäänkuin olisin ollut heitetty semmoisten olentojen joukkoon, joitten kanssa minulla ei ollut mitään yhteyttä luonnon puolesta. He olivat hyvin virkoiset.
"Niin kyllä, minä olen todellakin suuttunut tähän kirottuun elämään, jota ensin nuorena ollessaan luulee niin hauskaksi, mutta jossa ei edes saada tarpeeksi ruokaakaan, puhumattakaan muusta likaisuudesta. Nyt on aivan kuin kivi olisi kaulassani.
Jooseppi, onko se mahdollista voitko antaa minulle anteeksi voiko hyvä Jumala minulle anteeksi antaa? kuiskasi hän hengästyneenä. Wappu! se, joka on kuullut kaiken tämän, nähnyt riutuneet kasvosi ja sittenkin olisi suuttunut sinuun, sillä olisi todellakin kivisydän! Minä olen kova mies, mutta sitä en voi.
Pitkä, sorea mies, yhtä laiha ja punatukkainen kuin vaimonsakin, kasvot kulmikkaat ja silmät vihreät. Hän näyttää aina vihaiselta. Minä käsitin asian niin, että hän ei tahdo useampia lapsia, koska hän on suuttunut appeensa, jolla on kolme tytärtä ja yksi poika, jotka tietysti vähentävät vaimon perintöä.
Roistot! sanoi parooni itsekseen. Sitten kääntyi hän takaisin kävelemään. Mitäpä tässä hänen vastalauseensa auttaisi? Tapahtuihan joka päivä samallaista ja paljon pahempaa. Ryövärit! pääsi vielä hänen hammastarhastaan. Mutta hän tunsi jo liian paljon maailmaa voidakseen olla pitemmän aikaa siveellisesti suuttunut näin vähäpätöisestä katukohtauksesta. Hänen mielensä tyyntyi vähitellen.
No, eipä nyt ole Elviiralla toivoa Karihaarasta. Onko se Sihvonen? SIHVONEN. Eikö Elviira ollut minua tuntea? ELVIIRA. Minkä vuoksi Sihvonen on minulle noin ylpistynyt? SIHVONEN. En minä ole Elviiralle ylpistynyt, en toki. Sanotaan päivää oikein kädestä pidellen. Ja istutaan tuohon arkulle. ELVIIRA. Hilmalleko Sihvonen on suuttunut? SIHVONEN. En minä suuttunut ole, mutta muuten ylpistynyt.
ROOPE. Nyt sinä olet taas tietävinäsi jotain. MIINA. Ehkä tiedänkin jotain. ROOPE. Sen kyllä uskon. Kalle on kosinut minua Niin on taitanut tehdä. MIINA mutta minä en huolinut hänestä. ROOPE. Se oli paha, se. MIINA. Tiedätkös, minkätähden minä en hänestä huolinut? ROOPE. En. MIINA. Mistäpä sinä ... ja se onkin yhdentekevä. Mutta nyt on Kalle sinuun suuttunut sentähden, että... ROOPE. No?
Päivän Sana
Muut Etsivät