United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olivat ... mutta nythän olen aivan unohtanut ... minullahan on sinulle kirje. Hän haki sitä taskuistaan, huomasi muuttaneensa takkia ja meni sitä noutamaan. Kun hän oli ehtinyt ulos puutarhan portista, kääntyi Elli rukoilevasti Olavin puoleen, tarttui hänen käteensä. Ettehän ole minuun suuttunut? Ettekö? Mitäs minä olisin... Mutta te ette rakasta minua niinkuin ennen
Suuttunut kreivi, kuinka suuri hänen aistinsa, jota kuningas kehui, lienee todella ollutkin näissä asioissa, varsin huolimattomasti, niinkuin sopii arvata, kuulteli laulutytön musiikkia.
"Jokainen ääni koskee kipeästi tuskastuneesen sydämeeni." "Minä menen pyytämään häntä lakkaamaan!" lausuin lähestyen ovea. "Ei, ei, älkää tehkö sitä!" pyysi hän pidättäen minua tuskastuneena, "Hänen tapansa on semmoinen, kun hän on suuttunut; antakaamme hänen siis olla; mutta tänään, tänä tuskallisena hetkenä mitähän väki ajatellee hänestä!
Aili, Ahrén. Kas niin! Täällä on paljon hauskempi olla. Eikö niin? Ethän sinä suuttunut minuun ole, Vilhelm. AHR
Hän oli oikein suuttunut itseensä; hän arveli itsekseen olevansa tuhma ja kummallinen, mutta asia ei siitä parantunut. Päivää ennen heidän lähtöänsä, istui koko perhe katetun suklaatipöydän ääressä; kaikki olivat hyvällä tuulella ja iloisia paitsi vieras ja Margreta, mutta sitä ei kukaan huomannut.
Siitäpäs se oli suuttunut ja sanonut, että hänen osaltaan saapi semmoisten herrain koulut olla tyhjänä.» Joku tulla rahmuili ovessa ja opettajan muistelot keskeytyivät. Tytöt eivät malttaneet tovereistaan erota, ennenkuin hämärä muistutti ajan kulusta. Sitten he lähtivät kiireesti ajamaan, jottei kotijoukko ennättäisi ruveta luulemaan heille matkalla jotain vahinkoa tulleen.
Niin ei suuttunut, niin sydämystynyt ei ole Hereen, aina on vastaan hän, jos Zeus miten päin mitä päättää. Vaan sinä, turmahinen, ylen julkea, tohtios vainkin nostaa Zeuta sa päin tosiaikein ankara peitses!" 424
Mutta täytyyhän teidän kanssanne olla kärsivällinenkin". "Se oli oikein sanottu, Anni. Näetkö, se ilahuttaa minua erinomaisesti; ei sen vuoksi, että sanot minun mieleistä kiitosta sitä en minä ansaitse. Mutta minä en taida sinulle sanoa, kuinka usein olen itseeni suuttunut.
Miksi siis hän yksin kärsi asemasta ja asioista, jotka useimpien muiden mielestä olivat aivan luonnollisia, vieläpä olisivat jollekulle toiselle voineet olla ylimpänä autuutena? Se mahtoi johtua hänen liian lähellä piilevästä talonpoikaisesta sukuperästään. Johannes oli usein epäillyt tuota. Mutta silloin hän oli aina suuttunut itselleen ja päättänyt olla asiaa enempää ajattelematta.
Hän oli kovasti suuttunut Henrikiin, ja kun levon hetki oli tullut ja hänen täytyi sanoa itselleen että kaikki odottaminen oli turha, meni hän makuuhuoneesen, repäisi vaatteet päältänsä ja hyppäsi vuoteelle.