Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Katso hänen tuntehikkaita silmiänsä, mutta älä niitä usko, hän ei saata puhua muusta, kuin ilmasta, ja kotona hän päivät pitkät haukoittelee. Kukapa tuo on, joka nyt tulee ja noin kerjäläismäisesti pistää hattunsa edellään ovesta sisälle? hahha! Setä P.; hän on hyvä ukko, mutta unitautinen. Hänelle pennin verosta annan suutelon. Kunpa ei hän vain juhlamenojen aikana rupeaisi kuorsaamaan!
Näyttipä melkein siltä, kuin eversti olisi hellimmästi rakastanut tuota ulkonaisesti kovan onnen osaista lastaan, sillä usein, jolloin Helena, päätään nojaten isänsä olkapäätä vasten, nosti rakastavan katseensa hänen puoleensa, painoi hän suutelon tämän otsalle, katsoen häneen sanomattoman lempeästi. Everstin toisella puolella istui myöskin nuori nainen hänen veljensä tytär.
Hänen silmänsä olivat puoleksi ummessa, hän hymyili omituisen hiljaisella sisäänpäin kääntyneellä tavalla. Hän eli taas mielessään ensimmäisen yhtymisen onnen, tunsi ensimmäisen suutelon huulillaan, pehmeän käsivarren kaulallaan ja kuuli ensimmäisen epävarman sinuttelemisen.
Minä puristin hänet silloin syliini, painoin tulisen suutelon hänen huulillensa ja sanoin: 'Riitta, minun oma Riittani', ja hän kiersi käsiwartensa minun kaulani ympäri ja sopotti 'niin. Muistatko wielä tämän tarinan?"
Jumala siunatkoon sinua ja kaikkia omaisiani jotka jätin unhoittaen ensimmäisen, kalliimman velvollisuuteni!" "Hyvä Jumala, anna anteeksi!..." Vavahdus kävi läpi hänen ruumiinsa, silmänluomet sulkeutuivat ja pää painui alas pielukselle. Rouva Rossiter nousi ja painoi suutelon miehensä kylmälle otsalle.
Veli antoi hänelle pilettinsä, Jooseppi vei sen Liisalleen. Liisalle se maksoi suutelon. Näytelmä oli jo aluillaan, kun Jooseppi tuli näytelmähuoneelle. Hän oli käynyt Liisaa tapaamassa, mutta Liisa ei enää ollut kotona. Oli jo mennyt, luullen ettei Jooseppi tulekaan. Jooseppi oli myynyt liivinsä, joten sai piletin hinnan.
»Oi! kiitos, Isä taivaan Siis viime kerran saan Nyt nähdä kodin armaan Ja vanhemmatkin vaan Nyt auta, Herra armas, Jo voimat uupuvat Hyvästi, isä, äiti Ja siskot armahat!» On kylmä talvi aamu, Ja härmäkukkasiin Säteilee kulta rusko, Ja lumen kiiltäviin Kiteisiin säde päivän Luo ensi suutelon: Niin havahuttaa luonnon, Herättää inehmon.
"Murhaa! väkivaltaa!" huusi abbotti ja laski kauniin kuormansa, jonka Valdemar otti syliinsä, vaikka raskaat rautakahleet olivat hänelle suureksi haitaksi. Signe aukaisi silmänsä. Rajut tunteet, jotka virtailivat läpi hänen olentonsa, anastivat häneltä puhevoiman. Valdemar painoi suutelon hänen vaaleille huulillensa ja sulki hänen lujasti sydämellensä.
Eiköhän mekin suudella, koska nuo ryssätkin... jatkaa hän heti esittelynsä päälle ja samalla moiskauttaa hän minulle mehevän suutelon, ei poskille, vaan suulle yhtä avonaisen suomalaisesti kuin hän sitä ehdottikin. Toista vuotta olen minä virunut jo niiden käsissä, jatkaa hän, ja nyt siitä päästiin. Tätä minä olenkin odottanut ja hyvässä toivossa ollut.
Yks' on aurinko. Yksi kuukin vaan. Yksi taivaskin Siintää yli maan. Yksi maa myös on. Ja yks' on lempikin: Se yhden kerran vaan Palavi kirkkainnaan! SUUTELON IK
Päivän Sana
Muut Etsivät