United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hetken kuluttua painui nukkujan pää minun olalleni, jotenkin kovalle pielukselle. Minun kävi häntä armo, ja senvuoksi heitin vasemman käteni hänen ympärilleen, tukeakseni häntä. Hän nukkui makeasti viattomuuden unta eikä herännyt edes minun levottoman sydämeni palpatuksistakaan, sillä välin kuin minä itse vapisin kuin pahantekijä.
Ja tuossa makasi nyt isä laihana, kalman kalpeana; pitkät ruskeat hiuksensa valuivat epäjärjestyksessä alas pielukselle ja syvään vajonneitten silmäin ympärille oli tauti uurtanut suuret tummat kehät. Hän, jota lapsi oli rikkaaksi ja mainioksi kuvaillut, makasi tuossa avutonna unhoitettuna, ja tämä huono suoja, sekä viheliäinen vuode olivat hänelle armeliaisuuden suomia lahjoja.
Iloissaan likisti äiti lastaan rintaansa vastaan; mutta lieneekö samassa joku aavistus, vai minun kasvoniko ilmaisseet hänelle jotain kamalata, en tiedä, mutta kyyneliä rupesi hänen silmistään putoelemaan lapsen pielukselle. Kalpeana seisoi isä vuoteen ääressä: hänelle olin sanonut totuuden. "Mitäs itket, äiti?" kysyi Emmi nähtyään äitinsä kyyneleet. "Enhän minä enää ole kipeä.
Jumala siunatkoon sinua ja kaikkia omaisiani jotka jätin unhoittaen ensimmäisen, kalliimman velvollisuuteni!" "Hyvä Jumala, anna anteeksi!..." Vavahdus kävi läpi hänen ruumiinsa, silmänluomet sulkeutuivat ja pää painui alas pielukselle. Rouva Rossiter nousi ja painoi suutelon miehensä kylmälle otsalle.
Kuinka usein olen unissani nähnyt sun kyyneleiset kasvosi! Kokonaisen kyynel-meren olen ylpeydelläni puristanut sinun silmistäsi, ja tuo meri se on muuttuva tulimereksi mulle kun astun Ijankaikkisen tuomio-istuimen eteen. Niin äärettömäksi tuli-mereksi, vielä kauheammaksi kuin se, johon tämä kaupunki ja sen kanssa minun kunnianhimoni teot hukkuivat". Hänen päänsä painui taas alas pielukselle.
Se viestit kukkasjoukkoin, Jotk' yksin janoo, Tuo hoitajattarelleen Ja hoivaa anoo. Mut tuoksuaan se turhaan Luo pielukselle; Hän toisen kukkatarhan Sai sydämelle. Nuo nuoret, raikkaat huulet Vain hehkuu, hymyy, Ja sulosuukot vielä Niiss' salaa lymyy. Oi, armaan syleilyssä Jää unhoon aika, Ja hääyön runoudessa On vanha taika.
Sinä olet ihastuttava, noin leijaillessasi lattialla! kiitteli kreivi, samalla kun hän huolettomasti nyt nojautui pielukselle lepäävään asentoon ja oikaisi jalkansa niin pitkälle kuin taisi; sinä olet totta tosiaan sorearyhtinen!... Nuo jalokivet sopivat mainiosti alabasterisormiisi... Sinä mainitsit kirjeessäsi varmassa paikassa säilyttäväsi niitä kapineita, jotka minulla on ollut erinomainen ilo lähettää sinulle... Olet oikeassa ... varmempaa säilytyspaikkaa niille ei ole kuin sinun sormesi, nuo tulisuoniset lumikädet.