Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Tämän tietää ja tuntee jokainen kansamme jäsen jo pienestä pikkuisesta; tämän orjuuden kahleissa on kansamme huokaellut vuosisatoja, kunnes viimein vihdoinkin mahtava keisari Aleksanteri I:sen käskystä rautakahleet katkesivat, ja aurinko armiaasti loi säteensä pimeyteen: Virolainen lunasti rahalla maansa palstottain orjuudesta, rakensi siihen pesäsen, jota hän voi sanoa omaksi tuvaksensa, omaksi maaksensa.
"Murhaa! väkivaltaa!" huusi abbotti ja laski kauniin kuormansa, jonka Valdemar otti syliinsä, vaikka raskaat rautakahleet olivat hänelle suureksi haitaksi. Signe aukaisi silmänsä. Rajut tunteet, jotka virtailivat läpi hänen olentonsa, anastivat häneltä puhevoiman. Valdemar painoi suutelon hänen vaaleille huulillensa ja sulki hänen lujasti sydämellensä.
"Kiitä onneasi, jos ei sinun käy samoin kuin sinun myrkyllisten kirjojesi, joista tänä iltana laitetaan ilotulia pihalle." Ja näillä sanoilla minä jätettiin yksin tähän matalaan, kosteaan, pimeään kammioon, jonka ainoa vähäinen aukko, korkealla seinässä, ennenkuin silmäni tottuivat, näytti vaan päästävän sisään juuri sen verran valoa, että minä näin rautakahleet, jotka riippuivat seinistä.
Yhdestä sen paksuista, lyhyistä pylväistä riippuu raskaat rautakahleet, jotka onneksi ovat ruostuneet nyt, kun ei niitä ole pitkään aikaan käytetty; ja yhdessä nurkassa on kiristyslavitsa ja muita kauheita aseita, jotka ovat heitetyt syrjälle nyt, vaan joissa muutamat vanhemmat nunnat vakuuttavat nähneensä veripilkkuja.
"Mikä on tosi, se on tosi", lausui hän ketun lailla nauraen ja katsoi viekkain silmin ukkoon: "kaunis tyttö on koulumestarin Anna ja sievän miniän tuopi Jaakko teille kotiin". "Ei niinkauan kun minun silmäni auki ovat!" karjaisi Ojamylläri, punaisena kuin keitetty äyriäinen. "Kyllähän vielä löydämme hullulle koiralle rautakahleet!"
CASSIUS. Ma tiedän miss' on silloin puukon paikka: Cassion päästää orjuudesta Cassius. Jumalat, näin te heikon vahvaks teette! Jumalat, näin tyrannit kukistatte! Ei kivilinnat, takovaski-tornit, Ei tunkat tyrmät, vahvat rautakahleet Voi hengen valtaa estää; elämällä, Kun tähän mailman ikeesen se suuttuu, On aina voima päästä valloillensa.
Se tietään, että sankareina Me taistelimme sotatantereilla, Ja kunnian sai meistä isäinmaa. Mut Onnetar, se petollinen impi, Taas pian siirtyi meistä kauvas pois, Ja rautakahleet, vankeuden kurjuus Nyt tuli osaksemme. Vuorihin, Uraalin kohtuun meidät syöstiin alas, Ja siellä, kiertoessa kolmen vuoden, Me, kalkutellen kovaa kalliota, Oleskelimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät