Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Sydämmes taivuttakoon hurskauteen, Nöyryyteen, hellyyteen ja hyviin töihin! GLOSTER. Aamen? Se äidin siunauksen on loppuponsi; Kuink' armo rouva nyt sen unehutti? BUCKINGHAM. Kaihoisat prinssit, huolestuneet päärit, Joit' yhteinen tää surun taakka painaa, Sovussa rohkaiskaa nyt toisianne. Vaikk' isän luona elonteko päättyi, Uus alkaa elonteko pojan luona.
Huolimatta kaikista noista surun syistä, kääntyivät Loviisan ajatukset yhä uudestaan Jerikoon ja hänen kummallisuuteensa. Hän muisteli kaikkia, mitä Jeriko oli hänelle puhunut ja tehnyt, ja huomasi hänen aina olleen hänelle mieliksi, kun Kalle sitä vastaan oli usein ollut kiusaksi.
Vain hetki malttakaa; hän kohta tulee. PANDARUS. Missä ovat kyyneleeni? Satakaa, että asettuu tämä myrsky, muuten se vie sydämmeni juurineen! CRESSIDA. Siis kreikkalaisten luo? TROILUS. Ei auta muu. CRESSIDA. Iloisiin kreikkalaisiin surun tyttö! Taas milloin tavataan? TROILUS. Mua kuule, armas: Vain uskollinen ole, CRESSIDA. Uskollinen! Niin, minäkö? Mik' inhottava luulo!
Kaikki on saanut syvälle, Murhe pannut painon alle, Kun on kuultuna kamalat, Saatu surkiat sanomat Kuolemasta kummemmasta, Erosta tämän elämän; Koska päätti Vihtapaavo Maalimasta matkajuoksun, Joka vaarassa vaelsi, Tämän maaliman majoissa, Surun lakson laitumilla, Vuotta viisi seitsemättä.
Thinkan osaksi tuli nyt illallisen puuha, niin ettei äidiltä mennyt hukkaan muuta kuin se hetki, jolloin ruualla oltiin; ja silloinkin hän oli kuin polttehessa, vaan täytyihän näyttää siltä kuin ei mitään kiirettä olisi ollut! Ensin oli rouvan ja voudin väli vähä juhlallista, sillä he eivät olleet tavanneet toisiaan, sen kovan surun jälkeen, joka voutia kolme kuukautta sitten oli kohdannut.
Puhtaudessaan liikuttavalla ilontunteella, jossa luuli pitkällisen surun ja kärsimyksen sulautuneen onnelliseksi unheeksi, vastasi vaimo ainoastaan: "Niin mielelläni!" ja otti pienellä lemmenarmaalla kätösellään rahat pöydältä antaakseen ne miehelleen, mutta hillitsi itsensä samassa, avasi salaa kukkaronsa ja otti sieltä sen vähäisen summan, jonka hän oli varannut omiin tarpeisiinsa.
Tavattiin jälestäpäin omasta huoneestansa nyyhkimästä. Lausuin värssyjä hänestä itsestä ja nuoresta gazellista. Turhaan. Viittasin myöskin Kärsivällisyyteen hautapatsaalla. "Tuorstaina. D. ilmeisesti vaurastuneena. Hyvänpuolinen yö. Vieno ruusun puna taas poskella. Päätin mainita D. C:n nimeä. Lausuin sitä varovaisesti, kun olimme ilmailemassa. D. heti surun vallassa. 'Voi, rakas, rakas Julia!
SKULE KUNINGAS. Viisaasti? JATGEIR. Niin, sillä hän antaa surun lahjan sille, jonka lapsen hän tappaa. SKULE KUNINGAS. Pidätkö sinä surun lahjaa niin suurena? JATGEIR. Pidän, herra. Sinussa on ikään kuin kaksi miestä, islantilainen.
ELVIRA. Tuossa on raha kutouksistasi. Luoja sinua siunatkoon lapseni! Aina sinä osaat lohduttaa ja surun kodistamme etemmäksi poistaa. Tyytyväisyys on suurin onni, muistakaa se äitikulta. ELVIRA. Kumma lapsi, ei häntä masennakaan mikään.
Hänen kauniit siniset silmänsä tummenivat reunuksiltaan, hänen ihonsa kellastui ja yleinen voimattomuus raskautti koko hänen ruumistaan. Kirkkaus oli kadonnut hänen otsaltansa, hymyily hänen huuliltaan. Hänen nähtiin yht'äkkiä riemastuvan ilman mitään ilon aihetta ja murehtuvan ilman surun aihetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät