Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Eikä tarvinnutkaan kauvan lukea, sillä hukkuuhan niitä lapsia syksyllä huonoon jäähän maassa, jossa on vettä niin viljalti kuin Suomessa. Vainaja oli vanhempainsa ainoa lapsi, jotka jäivät häntä kauheasti suremaan.
Ei! hän oli eläessään ollut alhainen sotilas, joka Litvan metsistössä oli suojapaikan hakenut, suojapaikan löytänyt, mutta vaimon suruksi jo nuorena vaipunut hautaan kuoleman uhrina. Silloin jäi leski suremaan. Mutta hänen rakkautensa ei miehen kuolemassa sammunut. Se muuttui lapsiin. Mutta nyt on äitikin kuollut. Kuka heitä nyt rakastaa? Sitä eivät he tiedä.
Köyhäin haudoilla, joiden päällä on vain yksinkertainen risti tai hautakivi, riippuu näet usein lasisten kehyksien sisässä vain vainajan valokuva sekä suremaan jääneiden perheen jäsenten valokuvat. Vaikka tuolle ensin tekisi mieli hymähtää, ei sitä kuitenkaan voi tehdä, kun ajattelee, että tämä ei suinkaan ole tapahtunut turhamaisuudesta eikä pöyhkeilemisen halusta.
Ylpeys ja käskyn halveksiminen olivat hänelle kuoleman tuottaneet. Nyt oli ainoastaan 21 miestä ja 3 naista jälellä laivan väestöstä, jota oli, naisetkin lukuun otettuina, ollut 45 henkeä. Kun näin plokien molemmilla raa'oilla olevan kiinni, en tietysti joutanut monta silmänräpäystä hukkunutta suremaan.
Sen hän monen tingan perästä sanoi, että rovastia hänellä on ikävä. Kävi oikein säälikseni, kun se vaan itki ja itki niin katkerasti, että jokahinen jäsen meni mukaan." "Mutta mikä hänelle kuitenkin lienee tullut että se on ruvennut suremaan", sanoi piika kummastellen ja kädet menivät itsestään ristiin.
"Tarvitsen tuhat sestertsiä, sillä huomaa, että minun täytyy hankkia kelpo roistoja eikä sellaisia, jotka heti rahat saatuaan pötkivät tiehensä jälkeä jättämättä. Hyvästä työstä hyvä palkka! Täytyyhän minullekin jäädä jotakin, jolla voin kuivata kyyneleeni. Sillä minä tulen suremaan häntä. Jumalat ovat todistajinani, että olen häntä suuresti rakastanut.
Vaan taivaan tult' on kauvan mahdotonta Maan lapsen kestää, tomuasunnon: Tuo toivon maa, tuo tähtein valtakunta Taivaisten tulten asuinpaikka on. Kas sinne pohjan leimuna myös lenti Kukintoajallansa neitonen; Tääll' lepää ruumis, siell' on puhdas henki, Kotoisen lammen tyyntä nauttien. Jäi laulun ruusut haudalleen ja tänne Jäi ystävät ja siskot suremaan.
Mutta eivät ole hänen työnsä tulokset, miksi ne sitten osoittautunevatkin, meille häntä suremaan jääneille tällä hetkellä kuitenkaan suurin lohdutuksen antaja. Meille on tärkeintä se tapa, millä hän työnsä suoritti. Kaikki hän jätti, varman tulevaisuuden ennen viitotulla uralla, kaikki hän uhrasi, ei sokeasti ja sattumalta, vaan varmasti tietäen, mitä teki.
»Luulen pikemmin, että saan ruveta suremaan oman itseni takia, Jakob!» lausui hän ajatuksiin vaipuneena. »Miten ovatkaan välimme käyneet tällaisiksi?... Aloitimmehan mekin kerran niinkuin nyt he; ei ollut meissä kummassakaan ajatusta, jota toinen ei tahtonut saattaa toisen tietoon... Siitä on kauan kauan. Onko syy minun? Vai sinäkö olet minut luotasi työntänyt?»
Sanoihan tohtori Richard, ett'ei Jumalaa löydy laisinkaan, eikä perkelettäkään. Mutta jos tohtori on väärässä? Siellä se nyt nauraa paraillaan, hieroo kynsiään. Hm! Sisältä kuuluu surullista laulua. Olisiko äitini suotta ollut niin varma siitä, että Jumala löytyy? Silloin ei minua hyvät päivät odota. Laulu muuttuu nauruksi. Niin! Se on oikein! Tässä ruvetkoon suremaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät