Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sitten, oltuansa hetken ääneti, hän jatkoi: "Tiedätkö, että kaikki, joita olen suosinut, kaikki, joihin olen luottanut, ovat minun pettäneet, ja kenties vielä tälläkin haavaa pettävät?... Se minun on tehnyt epäileväksi, juonittelevaksi, julmaksi, joka kerta kun aavistan jotain uutta kiittämättömyyden osoitusta." "Tiedän sen", runoilija vastasi.
Hän oli, niinkuin ainakin, kylmä ja rauhallinen. Vaihdettiin vain muutamia välinpitämättömiä sanoja. Fredrik I ei suosinut niitä, jotka tiesivät hänen tarkoituksensa. Kuningatar astui sisään; hovinaiset jäivät ulkopuolelle.
Rouva Miller oli tosiaankin pulassa, mutta rohkaisi itsensä ja sanoi: "Me annamme Annetten itse päättää." Annette siis kutsuttiin, mutta kun Dora oli hänen luonansa, täytyi hänen seurata rouvaa. Asessori ei suosinut todistajaa; hän aikoi viivyttää, mutta rouva ei huomannut sitä varovaisuutta. "Sinun sulhaisesi, Annette, tahtoo että menette naimiseen kuukauden kululla."
HILMA. Mistä ne tontut suuttuvat sitten, kun rupeavat pahaa tekemään? KAISA. Rikoksista. HILMA. Rikoksista? Kuka olisi rikkonut Purimon tonttua vastaan? KAISA. Rustmestari. HILMA. Hänkö? KAISA. Hän ja sinä. HILMA. Ah! Hän ja minä niin. KAISA. Sinä pidät Roopesta? Eikö niin? HILMA. Niin. KAISA. Ja kuitenkin olet suosinut toista miestä. Sellaisesta se onnettomuus koituu.
Tuo naapurin emäntä oli rehellinen ja suora ihminen, joka ei koskaan muuta puhunut kuin totuutta, ja hän oli tuttu sekä Kolkkilassa että Kirrilässä. Hän ei koskaan suosinut juoruja ja lähimäisten panettelemista, sitä vähemmin itse juoruajia, ja sentähden Lillu poistui niin sukkelaan hänen nähtyänsä. "Hyvää päivää!" sanoi naapurin emäntä, huoneesen tultuansa.
Hän taisikin sen, sillä hän iloitsi varallisuudestaan, jonka saattoi melkein sanoa rikkaudeksi, ja jokainen olisi suonutkin hänelle hänen suloisen elantonsa, ellei Flurenbauer olisi suosinut tuota itserakasta lausetta "itse saapi, itse syöpi." Mutta hän ei suonut, lukematta omaa arvollista persoonaansa, kenellekään hyvää palaa eikä hyvää juomaa, vaan näyttäytyi enemmin mitä pahimman laatuiselta.
"Se työ oli minun luonteiselleni miehelle koneellista ja jokseenkin ikävää, mutta pidin suurena etuna saada elää nuorison joukossa ja auttaa heidän nuorien sielujensa muodostumista, kehittää heidän luonteitaan omani mukaiseksi ja antaa heille korkeita ihanteita. Se tehtävä oli minulle hyvin rakas. Mutta kohtalo ei meitä suosinut. Kouluun ilmestyi vaarallinen kulkutauti, ja pojista kuoli kolme.
Savessa ja liassa olimme kauttaaltaan, ei ollut kuivaa, ei liatonta paikkaa koko miehessä vaatteineen, varustuksineen päivineen, olimmepa kuin kuralammesta nostetut. Kukapa olisi meitä tämän näköisenä suosinut. Aamulla heti saimme käskyn muuttaa kylän toiselle puolen, jossa oli hiukan kuivempi kenttä.
Itse mielipuolisuudessakin on niin paljo itserakkautta, että vakuutus siitä, että hän niin suurella kiivaudella oli julistanut ja suosinut perätöntä ennustusta, näkyi vaikuttavan kuten suonen-isku ihmisruumiiseen ja asettavan kuumetta, joka raivosi hänen aivoissansa.
Sitä paitsi näytti minusta asia siltä, ettei hän oikein suosinut sulhasta, jonka äitini oli hänen tyttärelleen hankkinut: ukko lienee odotellut edullisempiakin naimisia Eulampjushkalleen. Martin Petrovitsh nousi tuolilta ja raapaisi jalkaa. "Kiitoksia suostumuksestanne!" "Minnekäs sinulla on kiire?" kysyi äitini. "Istu nyt! minä käsken vähän haukattavaa." "Suuri kiitos", vastasi Harlow.
Päivän Sana
Muut Etsivät