Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Entäpä sitten, en suinkaan minä vellistä välitä, nyt kun sinun luonasi olen mutta Liisu, mitähän sinun on? Kyyneleitä on poskillasi mitä sinulle on tapahtunut?" "Eipä vielä mitään, mutta mutta " "No mutta, mitä sitten? Sinä mutkailet että ole suora kuten ennen mitä tuo nyt tietää?" "Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas!
Vastahakaan muuta seuruetta minä en ollut tuntenut häntä ainoastaan kun hän astui mailman suurelle näkymölle vääryyden vastustajana, vaan silloinkin, kun hän oli yksinkertainen, suora, tuntematon munkki.
Isäni oli jalo mies, me emme koskaan olleet sanoneet pahaa sanaa toisillemme, suora tunnustukseni kai vaikutti häneen, hän pidätti itseään, vältti minun katsettani ja viittasi minua istumaan viereensä penkille. Minä uskon sinua, kun itse sen vakuutat ... jos et ole puhunut totta, niin saat tehdä tiliä omantuntosi kanssa. Totta minä olen puhunut. Mutta minä aion mennä naimisiin ja erota koulusta.
Hän on suora, rehellinen mies ja on harvoin väärässä, mutta kenties olisi noita vakuutuksia saanut olla joku lisää ja aikasemmin, mutta parempi myöhäänkin, kuin ei koskaan". Kuulutettu huutokauppa-päivä tuli Mäkelään. Jaakko eroitti Mäkelän tiluksista avullisen torpan maan erilleen, viideksikymmeneksi vuodeksi.
"Minä olen sinulle kiitollisuuden velassa, ja sinä tunnut olevan hyvä ja kelpo ihminen, mutta tällä kertaa et ole minua kohtaan suora. Sinä pelkäät, että minä aion kutsua orjani tänne ja antaa viedä pois Lygian. Enkö ole oikeassa?" "Olet!" vastasi Crispus vakavasti.
Jälkimäisen oppi että suuria yksilöitä ovat ne, jotka parhaiten osaavat asettua joukon yläpuolelle, sen valtijoiksi, on totuuden suora vastakohta.
Olimme sisäpuolia portin, jonka saa unhoon sielun huono aistirakkaus, min silmin nähden kiertotie on suora. Sen sulkeutuvan jyminällä kuulin. Jos nyt ma taakse oisin katsahtanut, ma miten anteeks oisin voinut pyytää? Nousimme halkinaista vuorenrintaa, mi milloin sinne, milloin tänne kääntyi kuin aalto ees ja taakse lainehtiva.
Bårdista alkoi tuntua kamalalta. Niin peljästyneitä ja tuskaisia silmiä ei hän vielä ikinä ollut nähnyt, kuin ne, jotka äiti häneen nyt loi. Niissä tuijotti suora hulluus. Mutta vihdoin näyttivät taas selviävän. Katse tasaantui ja sai vakavuuden. "Oletko siellä?" puhkui hän. "Olen äiti, elä minua pelkää", sanoi Bård niin lempeästi ja tyyneesti, kuin suinkin taisi.
Minä otan Karuliinan, vaikka läpi kuuman kirveen. Se on suora puhe ja vastustamaton sana, lausui isäntä. Mutta muista, Paavo, ettei saa pahennusta harjoittaa! Siitä lähtien Karuliina ja minä olimme uskotut niin kahden kuin joukossakin yhdessä seurustelemaan ja sydämmemme paloi toisillemme puhdasta tulta.
Mutta voinko todellakin uskoa? Kaikki, mitä minä teille sanon, voitte uskoa. Mutta muistakaakin, että tästä tulee suora tuhonne, jos unohdatte, mitä vannoitte minulle isänne autuuden kautta. Senkö unohtaisin? Oi, en, saatte olla aivan varma, että sitä en tee. Mutta te, jolle olen nyt sanani antanut, sanokaa nyt kuka te olette? Minun nimeni on Nils Lykke. Nils Lykke?
Päivän Sana
Muut Etsivät