Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Vastaanottavaisena luonteena Cajander vain tarvitsi tielletoimittajaa, sitten ottamansa tehtävän tunnontarkasti täyttääkseen. 70=luvun alkupuolella oli Helsingin teatteriyleisössä ilmapiiri, rouva Raan vierailunäytäntöjen johdosta suomalaisella näyttämöllä ja J.A. Lindbergin ruotsalaisella, niin Shakespeare=sähköinen, ja nimenomaan juuri Hamletin ihailua täysi, että ajatus tämän draaman suomeksi saamisesta oli niinä aikoina aivan luonnollinen.
Keskustelu kävi latinaksi, mutta me kerromme sen suomeksi.
Olet suotu onnekseni, Arvattu asuakseni; Niin sun Suomeksi nimitän, Suomen maaksi mainittelen». Siitä sai nimensä Suomi, Sai nimensä suomisesta, Kalevasta kansan juuren, Suuresta sukuperänsä, Mainiosta maan eläjät. Vieläki kevätkäköset Laulelevat laksomailla, Yhet laksot, yhet laulut, Yhet armahat asunnot, Ei ole yhet asujat, Yhet korvat kuulemassa Jo on kauvanki Kaleva Ollut poissa poikinensa.
Suomen kansalla ei ole ainoastaan runomittainen suuri eepos, sillä on suorasanaisia historiallis-eepillis-draamallisia teoksia. Lue, mitä meillä on tähän saakka kirjoitettu suomeksi, ja vertaa sitä kielellisesti siihen, miten kansa puhuu ja miten se kirjoittaisi, jos taitaisi. Joka lause on runollinen vertaus, joka ajatus on sananlaskun muotoon puettu totuus.
Selvittiin siitä kuitenkin tulkitsemistavalla, joka oli vielä konstikkaampi kuin Suomen kuuluisa käännösjärjestelmä. Eräs suomalaisista osasi venättä, toinen ruotsia ja eräs ruotsalainen englanninkieltä. Suomalainen kysyi venäjäksi ja käänsi vastauksen suomeksi, toinen suomalainen tulkitsi sen ruotsiksi ja ruotsalainen sen käänsi englanninkielelle.
Lauri Larsson eli Perttilä Isokyröstä, kuului suomeksi hänen lyhyt vastauksensa, jonka palvelija heti tulkitsi herralleen. Ovatko nämä teidän poikianne? kysyi muukalainen taas. Kaksi kahdeksasta jäljellä vastasi mies jurosti, kääntyen poispäin nostamaan uutta suolasäkkiä laivan kyljessä olevaan veneeseensä. Perttilä!
Isännät lausuivat sen pyynnön, että "korkea-arvoinen herrassyötinki" tahtoisi tästäpuoleen suomeksi sanella sihteerilleen pöytäkirjat, eikä ruotsin kieltä käyttää niinkuin tähän asti.
Jos on Sinulla huostassa runonuotteja, joita ei Kantelettaressa ole`, taikka tiedät joillakuilla muilla olevan kirjoitettuina taikka muuten saapuvilla, niin ole` hyvä toimita` että saisin tänne`. Jo olen kirjoittanut kaksi kertaa niistä sekä muista Tohtor Fählmanille Tartolinnaan. ensin suomeksi, sitte saksaksi, mutta ei mitään vastausta ole` tullut, ehkä ensimäisen kirjauksen kirjoitin viimeis kevätterminassa ja toisen syksyterminan al'ussa, Ehkä Sinä lienet enemmin voipa panemaan nuoita Virolaisiakin liikkeelle, niin te'e` se hyvä ja kirjoita` nyt pi'an samalle Fählmanille, että pikimältänsä lähettäisi minulle virolaisia runonnuotteja, joita siellä kyllä mahtanee löytyä`, kuin runolaulu Virolaisilla vielä on hyvin kyllä eleillä.
Saatua tämän sanoman, Tämän kumman kuultuansa, Taskuvarkahat vapisi, Rosvot rohkeat häpesi, Metsän vorot voivotteli, Vettyi silmät veijarien, Viekas nauroi ja vihelsi. Kun sen kuuli kunnon herrat, Kiittelivät Ruotsin kielin, Sekä Suomeksi sanoivat Ett'ei monta markkinoilla Kallen kaltaista kävele; Suottoherrat ne sohahti: "Piru olkohon, pitäisin Toisen puolen palkastani, Elikkä enemmän vielä."
Niin huvitettu hän oli tästä kysymyksestä, että, viimeisen kerran tavatessamme, pyysi minun hankkimaan itselleen Suomea koskevaa kirjallisuutta vaikka millä Europan kielellä "ei sentään suomeksi", lisäsi hän nauraen, "sitä en ymmärrä." Puhujana oli Liebknechtiä varsin hauska kuunnella. Hänessä oli voimaa, vakaumusta ja asiallisuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät