Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Maallinen kirjallisuus. Suorasanaista maallista kirjallisuutta ei paljon ilmestynyt suomeksi tällä aikakaudella, ainoastaan eräitä kansaa varten toimitettuja valistuskirjasia. Sittemmin olivat Ison vihan kauhut ja Kaarle XII:nnen tarumainen sankarihaamu eritoten omiaan runoilijain mielikuvitusta kiihoittamaan. Niinpä kuvailee m.m.
Siksi, sanoi Thure, että se on juuri sitä »huvittavaa ja hyödyllistä lukemista», jota Suomen kansa tätä nykyä ehkä kaikista kipeimmin kaipaa in tyrannos! Siinä sen nyt kuulette, nehän ovat aivan hulluja! Ja kun me sen vielä näyttelemmekin suomeksi mitä sanoo täti Selma siitä? virkkoi Anette. No, olkaa nyt toki!
Saat ehkä joskus lukea jonkun näytteen Agrikolan aikuisesta suomenkielestä. Kyllä sitä ymmärtää, mutta huomaa samalla, että sanojen oikeinkirjoitus on erilainen kuin nykyään." "Olen lainakirjastossa nähnyt tavattoman paljon suomalaisia kirjoja. Onkohan siinä kaikki, mitä suomeksi on painettu?" "Eipä suinkaan! Siellä lienee vaan pieni osa siitä, mitä meillä nykyään on suomalaista kirjallisuutta.
Voimallisuus tulee ja äykkäisee joukkoon ja hurjistumus hyvinensä päivinensä on tyhjänä. Ei mikään ole ihmisten seassa pahempi kuin ylpeytymys tahi miksi minä sitä suomeksi sanoisin.
"Ison vihan" perästä jatketaan enemmin ja enemmin kotimaallisten aineiden tutkintoa ja esitystä. Nimet Scharin, Mennander, Gadd, Kalm, Bilmark y. m. ovat tunnetut. Suomenkielinen kirjallisuus karttuu niinkutsutuilla hengellisillä kirjoilla. Aapram Achrenius ja Tuomas Ragvaldinpoika ovat 18 vuosisadan ahkerimmat kynäilijät suomeksi.
"Milloinkas Suomeen saatiin ensimmäinen kirjapaino?" kysyi Lauri Antti sedältä seuraavan päivän kalastusretkellä. "Se perustettiin Turkuun vuonna 1642. Mutta suomalaisia kirjoja painettiin jo sitä ennen Tukholmassa", vastasi setä. "Kuka on ensimmäiset kirjat suomeksi kirjoittanut?" "Sen miehen nimi oli Mikael Agrikola. Hän on suomalaisen kirjallisuuden isä." "Mihin aikaan eli tämä mies?"
Mutta jos minulta kysyttiin mihin kuuluin, niin olin juureton, ajelehtiva lehti. Maria. Mistä sitten tuli se laulu? Kuka osasi laulaa suomeksi kaukana Saksassa? Attila. Nuorukainen Käkisalmesta, ratsumies, joka oli seurannut Buddenbrockia etelään. Hän ikävöitsi kotia ja veti minut hiljalleen muassaan siihen maahan, josta olin lähtenyt. Maria.
Ja Johannes päätti jo lähteä ajamaan takaa äskeistä tulenpyytäjäänsä, kun hän äkkiä kuuli lähellään pehmeän, hiukan kimeän, mutta hyväntahtoisen mies-äänen samoin suomeksi virkahtavan: Iltaa, iltaa, vaikka aamupa tuo taitaa jo olla. Mitäs suomalainen siinä niin ääneensä rukoilee? Johannes kohotti katseensa hätkähtäen.
Mutta johdannot täyttävät ainoasti silloin tarkoituksensa kuin ne raivaavat valaisevan tien itse tieteen likemmälle käsitykselle, ynnä sillä tavoin ikäänkun kasvavat sen kanssa luonnollisesti yhteen. Semmoinen raivaaminen on silmämääränäni tätä johdantoa laatiessa; kieltämättä on se sitä tarpeellisempi, kuta harvemmassa tieteellisiä tekoja suomeksi tavataan.
Kuulkaahan, sanoo hän, äskettäin saunaan mennessäni näin sen vanhan herran, jonka valokuvaa Mashkevitsh näytti minulle ja lupasi minut laskea vapaaksi, jos kerron mitä tiedän hänestä. Mutta oletteko varma, että se oli juuri hän? Minä olen ihan varma siitä ja sitäpaitsi sanoi hän minulle suomeksi: hyvää huomenta.
Päivän Sana
Muut Etsivät