Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Ei käräjäpaikka ole mikään seuratupa, sen tietänette. Sadat silmät tutkivat häntä tyynin, väistymättömin katsein. Kääntyen vallesmannin puoleen saa tuomari häneltä syytöskirjan ja alkaa tehdä suomeksi selkoa sen sisällöstä.
Mutta minä en kirjoita enää suomeksi mitään. Minä kirjoitan suoraan englanniksi. Muttila katsoi häneen perin vakavalla ja rehellisellä kunnioituksella. Anteeksi, hän sanoi miltei nöyrästi. Minä en ole tiennytkään. Eihän sitä tule kaikkea seuratuksi. Eipä tietenkään. Kullakin on omansa. Taitaa olla paljon siellä kotona, jota minäkään en ole tullut niin tarkkaan seuranneeksi. He vaikenivat jälleen.
Abraham Achrenius on kirjoittanut suuren joukon virsiä ja myös muutamia suorasanaisia hengellisiä teoksia sekä suomeksi että ruotsiksi; enimmän tunnetut ovat Sionin Juhlavirret. Hänen kirjojansa on paljon suosittu kansan kesken ja yhä uudestaan painettu. Hänen suomalaiset virtensä eivät kuitenkaan ole erittäin kiitettäviä runollisessa suhteessa, vaan useimmiten pitkäveteisiä ja sekavia.
Turhaan luki hän myöhään ja varhain, istuen ja seisten, sillä täynnä oli hänen sielunsa elämän tapausten romua, jota ei ymmärryksen valta jaksanut järjestää. Niinpä päätti hän kuin päättikin tyhjentää henkensä aarteet sydämensä valtijaneitseelle. Mutta huoliiko semmoinen paratiisin lintu rakkaudesta, jonka ilmoitan hänelle suomeksi? ajatteli hän.
Olettaen että joku suomalainen voisi olla heidän joukossaan, sanoin suomeksi: "Onko tässä ketään suomalaista?" "On kyllä", vastasi pari ääntä; ja yksi riensi ennen meitä konttooriin ilmoittamaan että suomalainen pastori oli tullut. Hän tunsi minut nimittäin edellisestä vuodesta, kun hän oli Verhne-Suetukissa minun siellä ollessani.
Ja katso, hänen pari kertaa toistettuaan saman kysymyksen sekä suomeksi että venäjäksi, kuului ylhäältä vastaus: He, suomalainen! Kumpikin ilmotti nimensä ja pian oli tuttavuus heidän välillään rakennettu. Ettekö selittänyt hänelle telefoonikeinoamme? Kyllä, mutta ehkä hän ei uskalla avata. Koetanpa vielä kehottaa häntä.
Suomalaisten lasten opetus kävi siihen aikaan ja vielä pari sataa vuotta myöhemminkin siten, että suomea ja ruotsia taitava henkilö tulkitsi papin kysymykset suomeksi sellaisille lapsille, jotka eivät ymmärtäneet ruotsia, ja selitti sitten heidän vastauksensa papille, joka ei ymmärtänyt suomea.
Pankrasius. Eli Latinaksi? Sganarelle. En. Pankrasius. Taikka Kreikaksi? Sganarelle. En. Pankrasius. Eli Heprean kielellä? Sganarelle. En. Pankrasius. Tahi Syrian kielellä? Sganarelle. En. Pankrasius. Taikka Turkkilaisella? Sganarelle. En. Pankrasius. Entäs Arapian kielellä? Sganarelle. En, en, Suomeksi, Suomeksi, Suomeksi. Pankrasius. Vai Suomeksi. Sganarelle. Aivan niin. Pankrasius.
Upseeri nostaa kätensä ja antaa merkin, ja silloin kajahtaa marseljeesin tuttu sävel satojen miesten suusta. Toiset laulavat venäjäksi, toiset suomeksi. Hinkinkin täytyi nousta seisaalleen ja paljastaa päänsä. Mutta hän piti sentään lakkia nenän ja suun edessä, koska ei voinut olla vähän häpeemättä sitä nousemistaan.
Suomalaisen kirjallisuuden historia on siinä suhteessa omituista laatua, että se ei voi supistaa ainettansa ainoastaan suomeksi ilmestyneihin kirjateoksiin, vaan että sen niiden ohessa täytyy pitää silmällä koko sitä kansallista kehitystä, joka sen on tuottanut, s. o. suomalaisen kirjallisuuden historia on samalla suomalaisuuden historiaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät