Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Kerran eräänä sunnuntaina lokakuun ja marraskuun rajalla joutui mies taasen hieman harhateille, liittyi iloiseen hummaukseen, Tammiston Kyöstin ja Karkkulan Aapelin pariin. Tammiston viileässä ullakkokammarissa he kallistelivat mustaa, kiiltävätä pulloa, haastelivat hartaasti, laulelivat ja halailivat armahimpina ystävinä.
Huomenna sunnuntaina iltapuolella on teidän kevätjuhlanne, jolloin koko koulu on lyömässä palloa Lukkarinmäellä. *Friman*. Niin, lupasittehan... *Bas*. Kyllä minä lupasin sinne teidätkin. Mutta kun tänään olette olleet sellaiset, ei siitä enää puhettakaan. Te ette pääse kevätjuhlaan, vaan sen sijaan koko kolmas luokka marssii tänne koululle arestiin.
Paljon ei hän loma-aikaa saanut, kun ei ollut kuin kaksi palvelijaa suuressa perheessä. Joka toisena sunnuntaina pääsi hän vaan muutamiksi tunniksi ulos vapauteensa, nyt käyden kolmatta kertaa tansseissa Palokunnan talolla. Huvittaako siellä käydä? kysyi nyt Aarnio. No en tiedä! Se on nyt ollut semmoista, mitä lieneekään. Kun ei ole ollut muuallekaan mentävää!
Hetken Paimelasta muistan ain, Kun pilvi synkee pauhas, Pian päivä toki voiton sai Ja heljän helmans aukas Ja Pohjannummen niitult himmeältä kuului Impeni huuhellus. Muistelenpa hetkee ankaraa Oi muisto pyhä aina! Tuol Kauniaisten ahoilla Ma seisoin sunnuntaina, Ja kaukahaalla huokailivat torninkellot Kultani kuollut oil. Impi kuoli, lausui kuoltessaan: Pois taivaan maahan lähden.
Pari viikkoa piti Olli väli-aikaa, ja lähti niin eräänä lauvantai-ehtoona syötyänsä liikkeelle, ja lauleskeli mennessään: "Kukko se lauloi aamulla varhain, Ja lukkari sunnuntaina. Lauvantai-ehtoona saunan jälkeen Lähtevät pojat naimaan". "Jopa minä tiedän, mihin isäntä menee", ilkasteli suutarin piika vanhalle emännälleen, tupaan tullessaan.
Sunnuntaina 22 p. tammik. 1905 työmiehet Pietarin tehdaskortteleista suljetuin rivein, ilman aseita ja punaisia lippuja, mutta sen sijaan pyhimystenkuvia kantaen ja kirkkolippujen liehuessa kulkivat Talvipalatsille, "isä" Gaponin heitä johtaessa.
Mitä laatua nämä ajatukset olivat ei ollut helppo arvata, mutta yhtä ja toista mietittiin ja seudun asukkaat pelkäsivät tuota pitkää, synkkää miestä, joka jok'ainoana sunnuntaina tuli kirkkoon, taluttaen tytärtänsä, pientä Liviä, ja meni pois yhtä hiljaa kuin oli tullut, Jumalanpalveluksen päätyttyä.
Koko luokka oli vähäisen niinkuin väsynyt. Kevätilmako sen lienee vaikuttanut, vai muutenko voimat riutuivat näin lukuvuoden lopussa. Ei nähnyt Hanna tälläkään viikolla Woldemaria, ei vilahdukseltakaan. Sunnuntaina, kenties, olisivat sattuneet jossakin yhteen, mutta silloin täytyi lähteä Vaajasaloon. Edellä puolenpäivän herra Wiik jo tuli heitä hakemaan.
"Tuo kaikki tapahtui vasta viime sunnuntaina," sanoi vieras. Oli taas hetkisen äänettömyys. Sitten sanoi Peter: "No niin, mutta hän ei ainakaan kuollut!" Vieras pani kätensä ristiin polvilleen. "Peter Simon Halket," sanoi hän, "helpompi on miehen kuolla, kuin seistä yksin. Se joka voi seistä yksin, voi myöskin tarvittaessa kuolla." Peter katsoi levottomasti vieraan kasvoihin.
Kenties tulen ensi sunnuntaina sinua tervehtimään, jolloin myöskin olen tilaisuudessa puhumaan äidillesi asiasta ja samalla pyytämään hänen suostumustansa." "Tee niin, kuin hyväksi katsot. Kuitenkin pidän velvollisuutenani muutamilla sanoilla antaa pieni viittaus hänelle, ettei hän, kuullessaan sinua joutuisi epäröisyyteen."
Päivän Sana
Muut Etsivät