Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025


Mutta tuskin kokki oli veitsellä niihin kajonnut, niin kalat hypähtivät korkealle ilmaan ja putosivat tuleen. Kauhun vallassa visiiri ja kokki juoksivat sulttaanin luo ja kertoivat mitä oli tapahtunut. Varmaan tuossa jutussa sittenkin oli perää, ajatteli sulttaani, koska he molemmat olivat sen nähneet. Kalastajalle lähetettiin taaskin sana ja käskettiin hänen tuoda uusia kaloja.

Ja kun hän veti sen ylös, niin verkossa olikin neljä kalaa, sininen, punainen, keltainen ja valkoinen. Hyvillä mielin kalastaja kiiruhti saaliineen kaupunkiin, astui sulttaanin palatsiin ja tapasi ovella sulttaanin itsensä. Sulttaani, jota alamaiset rakastivat, mutta viholliset pelkäsivät, nyökkäsi ystävällisesti kalastajalle päätään ja katseli hänen kalojansa.

Hänen nimensä oli Shahabeddin ja hän oli hyvin viisas ja oppinut mies, mutta viime aikoina hän oli vetäytynyt pois maailmasta ja eli erakkona pienessä majassa vuorellaan. Häntäkin sulttaanin epäusko suuresti suretti, ja hän läksi heti matkalle pääkaupunkiin, Kairoon, jossa sulttaani asui, koetellakseen valistaa ja käännyttää häntä.

RISTIRITARI. Nyt hänt' en puhutella ensinkään ma taida. Tavatessanne te hälle vain sanokaa: me luona sulttaanin tapaamme toisemme. DAJA. Mut älkää mitään havaita hänen teistä salliko. Vain siten viime sysäyksen saa tää asia; ja teiltä häviää pois viime epäröinti Rechaan nähden! Vaan Europaan kun sitten viette hänet, mua ette myöskään tänne jättäne? RISTIRITARI. Se nähdään sitten.

Reippaasti tunkeutui keisari eteenpäin, voitti kahdessa suuressa taistelussa Ikonionin sulttaanin, Saladin-sulttaanin liittolaisen, pakotti hänet suostumaan rauhaan ja raivasi siten itselleen tien Syriaan. Vaikka Punaparta jo olikin 68 vuoden ikäinen, oli hän kaikkialla ensimäinen, uljain ja väsymättömin.

Kun asiasta oli keskusteltu jonkun aikaa pääsemättä kuitenkaan tarkoitettuun tulokseen, saapui ruhtinas huhtikuussa matkatamineissaan, puettuna kuuluisaan harmaaseen päällystakkiinsa, sulttaanin luo ja esitti hänelle Wenäjän loppuehdotuksen. Kun siihen ei suostuttu, matkusti ruhtinas heti pois, toukokuussa 1853, jonka jälkeen aseiden täytyi astua asian ratkaisijaksi.

NATHAN ja RISTIRITARI. NATHAN. Te tekö siellä? RISTIRITARI. Kauaks aikaa jäitte luo sulttaanin. NATHAN. En niinkään kauaksi. Menoni sinne kävi viipyen. Ah, Kurt, se mies on maineens' arvoinen, on tosiaan; vain varjokseen jää maine. Mut ennen muuta kohta kuulkaahan vain... RISTIRITARI. Mitä? NATHAN. Teitä puheilleen hän tahtoo ja käskee viipymättä tulemaan.

Keisari Nikolai ei voinut vastustaa tätä Wenäjän kansan omantunnon ja myötätunnon ilmausta onnettomia kohtaan, ja hän päätti senvuoksi mahtavan hallitsijasanansa voimalla lopettaa nuo kamalat vainot. Hän lähetti silloin meidän kenraalikuvernöörimme, ruhtinas Menschikoffin, erityisenä lähettinä Konstantinopoliin, vaatien suojelusta sulttaanin oikeauskoisille alamaisille.

RISTIRITARI. Vaan mua seuraa, vaikka niin joutuis muslemille vaimoksi! NATHAN. Seis! Ette tapaa häntä: hän on mennyt sulttaanin siskon luokse Sittahin. RISTIRITARI. Ja milloin? miksi? NATHAN. Veljen myös jos siellä tavata tahdotte, vain mukaan tulkaa. RISTIRITARI. Kenenkä veljen? Rechan? Sittahinko? NATHAN. Kentiespä kummankin. Vain tulkaa, tulkaa! Näyttämö: Sittahin haaremi.

Mutta kun he näkivät hänen lähestyvän kaupunkia, niin heidän surunsa muuttui yhtä suureksi iloksi. "Neljän mustan saaren" kuningas jäi pitkäksi aikaa sulttaanin vieraaksi ja nai sulttaanin sisaren. Siten heidän ystävyydenliittonsa vahvistui vielä entistä lujemmaksi, ja juhlia vietettiin loppumattomasti. Mutta eipä kalastajaakaan unohdettu.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät