Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Istu ja itke vähäisen, Tätä muutosta murehi, Anna alainen rukous Jumalalle julkisesti, Että rauhassa eläisit, Kunnialla kuolla saisit. Teille on tuleva kansa, Tämä kirja kirjoitettu, Tämä muisto mainittuna. Tämä ei kauvaksi käyne Paitsi pitäjän sisälle. Tuli taas kynälle kyyti, Vuoro vuoltulle sulalle, Halaistulle höyhenelle! Pännä pistetty läkissä Muistomerkkiä tekeepi.
»Mitä kissanpoikia sieltä pemahti, kun tunsivat lihan hajun... Kas Matillakin kun on silmät pyöreänä ja suu ammollaan kuin variksen pojalla... Ja entäs Kaisu nupukka... Tuolle pienimmälle paarmalle sitä pitää antaa ensimmäiseksi... Kas tässä pikku sirkalle. Tässä Matille. Ja vieläpä se on suu sulalle Mantillakin.
Heitti paitansa pajulle, hamehensa haapaselle, sukkansa sulalle maalle, kenkänsä vesikivelle, helmet hietarantaselle, sormukset somerikolle. Kivi oli kirjava selällä, paasi kullan paistavainen: kiistasi kivellen uia, tahtoi paaelle paeta.
Läksin meren kylventähän, Löysin meren kylvetyksi; Menin toiselle merelle, Löysin senki kylvetyksi; Menin kohta kolmannelle, Siin' oli rannalla tupanen. Katsoin tuonne tuvan taaksi, Kolm' oli neittä kylpemässä; Meninpä minäi tuonne, Panin paitani pajulle, Haavan oksalle hamoni, Sukkani sulalle maalle, Kengät kuivalle kivelle, Hiekalle helistimeni, Somerelle sormukseni, Ristini risun nenähän.
Olen nähnyt niitä tuhansittain nostettavan sokeriliuoksista, joihin olivat uponneet, olen nähnyt tuhansien asettuvan kiehuvalle sulalle sokerille, olen nähnyt mehiläisten peittävän lattian ja pimentävän ikkunat, jotkut laahaten itseään, toiset lentäen, toiset taas niin täydelleen sokerinesteeseen tahmettuneina, etteivät voineet kömpiä eikä lentää; ei yksikään kymmenestä kyennyt viemään asuntoonsa väärin hankkimaansa saalista, ja kuitenkin ilma oli täynnä uusia legioneja yhtä järjettömiä tulokkaita."
Mutta jos Gottfried on oikeassa, niin Fritz on uhrannut elämänsä sulalle erhetykselle. Kuinka minun käy sitä uskominen? Vaan jos hän kuitenkin huomaisi sen, kuinka hänen elämänsä muuttuisi! Emmekö vieläkin voisi saada häntä takaisin? Mutta minä uneksin. Lokakuun 25 p. 1520. Yhä palavampia sanoja T:ri Lutherilta. Me olemme tänään lukeneet hänen uuden kirjansa Babelin Vankeudesta.
Mikä mies, mikä asia?» Sanoi seppo Ilmarinen: »Mikä lienen miehiäni! Liekö sotka suolle saanut, vai rauku vesirajahan, ilves tehnyt iljenelle, suokurki sulalle maalle oon emoa etsimässä, taattoa tavottamassa.» Repo vastahan remahti: »Ei ole sukua sulla tämän ilman kannen alla!
Esplanadi oli mustanaan ihmisiä, jotka eivät malttaneet mennä kotiin, kun päivä juuri meni mailleen, kun sen säteet vielä väikkyivät punertavina kivimuurien ylimmissä ikkunoissa, kun kevään henki viehkeänä, täyteläisenä liikkui tuskin tuntuvassa tuulessa ja kun silloin tällöin kuului kesää muistuttava ajurinrattaiden räminä pyörien sattuessa sulalle kivikadulle.
Metsä haiskosi me'elle, Simalle salo sininen, Suovieret sulalle voille, Ahovieret viertehelle! Soita metsä kanteletta, Kukuta salo käkeä, Jotta kulta kuuntelisi, Hopia tilin tekisi, Alla kuusen kukkalatvan, Alla kaunoisen katajan!
Se herätti hänessä suurta kummastusta kun kuuli että omenat Suomessa ovat kymmentä kertaa huokeammat kuin Siperiassa. Mutta ihan käsittämättömältä näytti hänestä että desjätiina peltoa voi paikoittain maksaa ainoastaan sulalle saattamisesta lähemmä 50 ruplaa. Kun kaikesta tästä oli keskusteltu, oli aika lähteä levolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät