United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minuun ... minuun ... joka vihaan tuota oppia koko sielustani, joka kiroon sitä sukuni, kansani, uskoni nimessä! Sinä hourailet, mestari, sinä puhut sanoja, jotka hämmentävät ajatukset! Mutta minä vakuutan vielä, kerta toisensa perästä, että tämä oppi on vaarallinen, että sillä on lumoava vaikutus mieliin. Ja minkätähden?
"Puhu vain," vanhus vastasi; "eri ruumiita varten minulla on erilaisia vaatteita eikä huonoimpia sitä varten, joka minulle tarjoopi harvinaista totuutta. Mutta ennenkuin annat katkeran palasi nieltäväkseni, niin sano minulle, mikä nimesi on." "Kutsunko tänne oppaani?" Roomalainen kysyi ivallisesti nauraen. "Hän osaa esitellä minut sinulle sekä kertoa koko sukuni historian.
Ei hän ainakaan näytä mieheltä, jolle olisi voitu uskoa jokin kavala ja julma juoni kahta turvatonta naista vastaan.» »Kunniani kautta vannon, korkeasukuinen neito», sanoi Durward, »ja sukuni hyvän maineen sekä esi-isieni luiden kautta, että vaikka saisin Ranskan ja Skotlannin kuningaskunnat molemmat palkkiokseni, niin en sittenkään saattaisi tehdä teille mitään kavalaa tai julmaa!»
Mutta tännepäs ne nekin tulevat, sukupolvi toisensa perästä. Ne saavat täältä rähjäisen räystään alta, kivirauniosta, jotain, joka tuo heidät tänne uudelleen ja aina uudelleen. Ei se ole aina emo, joka heidät tuo, se on paikka, joka vetää. Ei ole minulla, niinkuin heillä sukuni loppuu minuun. Mutta ehkä on muita, jotka tulevat. Tyhjä pesämme ei ehkä sittenkään jää tyhjäksi.
Minä en enää voi valittaa sitä että olen vieras sukuni riennoille ja pyrinnöille. Minä olen oppinut näkemään kuinka paljon yhteistä minulla on sen kanssa. Minä olen tuntenut rakkautta; minä olen tuntenut surua."
KULLERVO. Teit sillon salamurhan, mies! KIMMO. Tämä jääköön tähän; mutta kuule varoitukseni: kätes verestä säilytä ja koston tuumat aivostasi poista; melkein aina työtänsä kostaja katuu, mutta katumuksensa on myöhä. KULLERVO. Malta: miten elää tässä palvellen sukuni surmaajata?
Ja jos hän on Mooseksen ankara Jumala, niin kostakoon hän minulle ja rangaiskoon minua ja minun huonekuntaani seitsemänteen polveen saakka. Minä vihin itseni ja sukuni Herran kostolle. Meidät hän hävittäköön, hän on vanhurskas. Mutta koska hän on vanhurskas, ei hän voi rangaista tätä jaloa goottien kansaa toisen rikoksesta. Hän ei voi hävittää sitä kuninkaan rikoksen tähden. Ei, sitä hän ei tee.
Mutta Larsson jatkoi vain häntä kuulematta: Tahdon sanoa teille jotakin, mitä ette kenties tiedä, tai minkä jo olette unohtanut. Minunkin sukuni on vanha; sen juuret ulottuvat yhtä kauas menneisyyteen kuin Bertelsköldinkin suvun. Ja meidän sukujemme välillä on ollut olemassa vihollisuus aina alusta alkaen sentähden, että toinen on pitänyt sortajain ja toinen sorrettujen puolta.
ANNA. Voi miksi viivyttelet? Tuolta luulen jo kuulevani ääniä. MAUNO. Ethän ole minulle enää vihainen, Anna? Sano, ethän ole! Näes, se antaisi minulle kumminkin vähäisen lohdutusta tänlaisena hetkenä, jolloin jätän kaikki, kotomaani, sukuni, ystäväni, tuttuni, kaikki, kaikki, mitä tähän saakka olen rakkaana pitänyt. ANNA. Mauno, vie minut mukanasi! Vie minut pois täältä, kauvas, kauvas pois!
Eihän se ole sen, ei se ole minusta sen enemmän kuin kenenkä hyvänsä. Onhan se sen. Sehän oli vahinko ... koommin kuin tapaturma ... elä itke, hyvä Marja. Tapaturmako? Ethän sinä sille mitään mahtanut, väkivallalle. Kun saavat tietää ... äitisi ja veljesi. Ei sitä kukaan saa tietää. Ettäkö sinä sen omistaisit? En suinkaan minä sinua sukuni raadeltavaksi ... ainoata omaani...