Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Eipä dervishi minua pettänyt; jos poikani välttää tuon häntä uhkaavan vaaran, kukapa saattanee rajaa määrätä sukuni rikkaudelle?" Mieletön! Sinä unhotit, että jos kulta onkin siunaus sille joka sitä antaa, se on myrkky sille joka sitä kätkee. Joka ottaa ahneuden sydämeensä asumaan, se ottaa siihen ihmisten vihollisen, ja voi sitä joka valitsee saatanan majatoverikseen! Uusi Salomo.
JUHANI. Hyvä, hyvä! Mutta mitä sanoo Lauri? LAURI. Mitä on minun tytön kanssa tekemistä? JUHANI. Kenen puolta pidät? LAURI. En takerru asiaan, en tuolta enkä täältä. JUHANI. Tuleepa tästä kuitenkin soppa. LAURI. Siihen en pistä lusikkaani minä. JUHANI. Kaikki siis, paitsi Lauri. Pojat, pojat, Jukolan veljeskunta ja sukuni suuri! Nyt isketään, ja maa ja taivas täräjää!
Sitten ilmestyi hän eräänä iltana koulun johtajan edessä. Tahdon ilmoittaa nimeni. Aatami Koiramäki? En ole enää mikään Koiramäki, olen sukuni esikoinen ja tahdon olla Armfelt. Armfelt! Koiramäestä Armfelt? Se on sopimaton. Sen olen kirjasta lukenut ja tahdon olla Armfelt Kehnosuon kylästä. Sopivampi on Kehnonen. Sellaista nimeä ei ole herroilla eikä kirjoissa Taikka Kehnonius tai Kehnolin?
Bertelsköld oli vieläkin vaiti. Puna hänen poskillaan kävi yhä heleämmäksi. Kreivitär huomasi sen. Hän ponnisti äärettömän lumousvoimansa viimeisilleen. Bertelsköld ... panen teihin viimeisen toivoni. Kaikki muut keinot ovat kuninkaan taipumattomuuden tähden olleet turhat. Ilman teitä on kaikki hukassa. Teidän kädessänne on sukuni onni.
Hän kiroo nyt sielunsa ylintä, suurinta iloa, tuota sotahaluansa, joka ennen aikaa on saattanut hellän äidin Tuonelan synkille tuville. Hän vaikeroipi: »Jo olet kuollut, kantajani, Mennyt, ehtoinen emoni! Kostohon minäkin koito, Kostohon kova-osainen Mittaelin miekkojani Noilla Pohjolan tuvilla, Surmaksi oman sukuni, Kateheksi kantajani!»
Tuskinpa tiedän virranneeko vielä minun sukuni verta yhden ainoankaan ihmisen suonissa, joka elää minun kotimaassani. Innerquharityn ritari valloitti meidän linnamme sydänyön aikana ja tappoi kaikki, jotka kantoivat minun sukunimeäni.
Nyt olen kukistunut ... Mainiemi on kukistunut ... sukuni on niin ikään kukistuva! Te olette sairas; silloin tulee niin surullisia ajatuksia. Tulin tänne katsomaan poika raukkaani, mutta poika on reipas ja hyvällä mielellä, hänellä ei ole hätää. Muut lapseni siellä kotona ovat niin ikään terveet. Luvatkaa sentähden, että saan hoitaa teitä, kunnes olette saanut terveytenne jälleen.
NIKOLAUS PIISPA. Niin, näköni on hämärä; tuskin voin nähdä teitä, missä seisotte; mutta minun sisässäni kuvastuu elämäni loistavan kirkkaana eteeni. Minä näen näkyjä siinä ; kuulkaa ja oppikaa, kuningas! Minun sukuni oli maan mahtavin; moni suuri päällikkö sai siitä syntynsä; minä tahdoin olla suurin heistä kaikista.
Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eipä muu sukuni suuri eikä toinen joukkioni juokse sormin soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen." Vaka vanha Väinämöinen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Joko juokset soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen?"
Kentiesi perintövaino Rauhan rosvosi sinulta. KULLERVO. Rauha ei minun iloni. Sukuni perintö: vaino Siinä mun vereni herkku.
Päivän Sana
Muut Etsivät