Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Vaan hän ei kärsinyt olla huoneissa; hän otti rahoja mukaansa ja jakeli siitä, mitä tiesi olevan omansa, sillä ylimystalon oli hän päättänyt jättää Bincenz'ille, hän oli kuitenkin niin rikas että voi hankkia Joosepille ja kaikille ympärillänsä hauskan elämän, sillä hänen laillinen osansa Stromminger'in perinnöstä oli suuri jo sekin.
Päästä minut ulos, isä, taikka minä sanon sen vielä kerran tästä syntyy onnettomuus. Nyt olen saanut lörpötyksistä tarpeeksi mitä te seisotte siinä? Mitä te odotatte? Pitääkö minun itse juosta hänen perässään halvautuneella jalallani? Ottakaa hänet kiinni mutta varovasti sillä se, joka on Stromminger'in sukua, voittaa kymmenen teistä. Muistakaa se!
Mutta silloin Luckard suuttui: Hän ei koko elämässään ollut varastanut, sanoi hän, eikä aikonut siihen ruveta vanhoilla päivillään hän ei muuta tahtonut kuin mitä rehellisesti oli ansainnut, ja sitä miestä, joka semmoista esitteli, hän ei suinkaan voinut Wapulle tarjota, sanoi hän. Mitä se konna silloin tekee? Hän menee Stromminger'in luo ja kantaa Luckard'in päälle.
Annemiedel oli juuri kaatanut liemen puu-vatiin ja pakoitti Wappua syömään siitä. No niin, sanoi hän sill'aikaa kun Wappu söi, Bincentz on oikein ymmärtänyt mielyttää isääsi ja nyt hän tuntee vanhusta perinpohjin. Kesästä alkaen on Stromminger'in jalka kipeä, eikä hän enää voi kulkea ympäri niin, kuin ennen.
Se oli varmaankin Luckard, ja sykkivällä sydämellä Wappu astui sisään. Serkku seisoi takan ääressä ja leikkasi leipää lihaliemeen. Ei näkynyt ketään toista. Oi Jumalani, Stromminger'in Wappu! huudahti hän ja pudotti hämmästyksissään puukon vatiin. Oi, Jumalani, mikä vahinko! Missä on Luckard? kysyi Wappu. Kuollut on hän!
Palavat silmät olivat vaipuneet syvälle päähän ja näyttivät suden silmille, jotka vuoriloukosta saalista katselevat. Mikä nyt on? kysyi Wappu ja seisahtui. Tuo muinoin niin ylpeä talonpoika lähestyi pelkääväisellä nöyryydellä. Me tahdomme ainoastaan kysyä sinulta josko nyt kohta aiot meitä pois käskeä kun olimme niin pahoja sinua kohtaan Stromminger'in eläessä?
Hän oli vanha uskollinen palvelija, ainoa joka oli harmaaksi tullut Stromminger'in palveluksessa, kun oli kuuro eikä kuullut kun Stromminger torui ja riehui. Tämän oli hän pannut tyttärensä saattajaksi. Luckard saattoi heitä siksi että tie tuli jyrkäksi ja kiviseksi, silloin hän kääntyi, sillä hänen täytyi olla kotona aamiais-ajaksi.
Vaan hetken kuluttua sanoi hän kuitenkin: Rikkaan Stromminger'in tytär, tuon, joka asuu Sonneplatte'lla Kotka-Wappu, te tiedätte on sytyttänyt isänsä taloa tuleen ja juoksee nyt kerjäten ympäri maata. Ah, mikä juttu se on? kysyivät veljekset kummastellen. Se taitaa olla kappale tytöksi! jatkoi Benedikt.
Ja jos hän kerran tulisi, aatteli Wappu miksi hän ei samaten kuin muutkin rupeisi häntä rakastamaan, jos Wappu vaan olisi oikein "siivo" häntä kohtaan? Vaan hän ei tullut. Hänen asemesta tuli kerran eräs matkustaja Vent'istä ja kävi istumaan "Hirven" edustalle, joka oli Stromminger'in kyökki-tarhan rajalla.
Sitten otti hän aivan tyynesti liinansa esille ja pyyhkäsi hikipisarat Stromminger'in otsasta: Kas niin, ylimys-talollinen, nyt olen voittanut teidät, minä olisin voinut lyödä teidät maahan, mutta Jumala varjelkoon minua saattamasta vanhaa miestä semmoiseen häpeään! Ja nyt olkaamme hyvät ystävät taas tarkoitus ei ollut paha, Stromminger!
Päivän Sana
Muut Etsivät